Työyhteisön kiistatta tärkein, mutta usein laiminlyödyin, taito on dialogi ja vuorovaikutustaidot laajemmin.
Dialogi ei ole vain keskustelua, ainakaan niin kuin sen arkisesti ymmärrämme. Usein kun keskustelemme toistemme kanssa, muodostuu keskustelu monologien sarjaksi. Pahimmillaan vain odotamme vuoroamme laukoa mielipiteemme kuuntelematta kunnolla mitä toiset sanovat.
Dialogi on jotain paljon syvempää ja tehokkaampaa. Dialogisuus on yhdessä ajattelemisen taito.
Dialogin voimaa kuvaa hyvin suufilainen tarina elefantista ja neljästä sokeasta miehestä. Nämä neljä miestä kohtaavat elefantin ja alkavat väittelemään siitä, mikä elefantti oikeastaan on. Yksi väittää kiven kovaa, että elefantti on kuin jykevä seinä. Toinen sanoo, että elefantti on kuin ohut naru. Kolmas, että se on kuin letku. Neljäs väittää järkkymättä, että se on kuin puun runko.
Jokainen väittää tietävänsä, mikä elefantti on, mutta todellisuudessa jokainen havaitsee vain pienen osan kokonaisuudesta omasta kapeasta näkövinkkelistään.
Usein me olemme yhtä “sokeita” mielipiteidemme kanssa. Tarina on siitä hyödyllinen, että se auttaa näkemään, että mielipiteemme ei tarvitse olla “väärä”, jotta olisi höydyllistä ja usein tarpeellistakin kuunnella, mitä mieltä muut ovat.
Dialogi ei synny sattumalta, sitä fasilitoidaan. konflikti on avain dialogiin.
Dialogin neljä eri tasoa*
Jokainen uusi ryhmä tai tiimi aloittaa aina ensimmäiseltä tasolta: Kohtelias rupattelu. Jokainen meistä varmasti tunnistaa sen tunteen, kun arastellaan laukoa vahvoja mielipiteitä, varotaan astumasta varpaille ja tunnustellaan ilmapiiriä ja sitä, millaisia ryhmän muut jäsenet ovat.
Jossain vaiheessa kun aikaa kuluu, syntyy kitkaa eli konflikti. Konfliktin ei tarvitse olla avoin riita. Se on jokin asia, joka järkyttää harmoniaa. Joku ehkä ilmaisee eriävän mielipiteen. Toinen saattaa ilmaista tunteensa avoimesti. Kolmas saattaa ilmaista turhautumistaan passiivisagressiivisesti esim. laittamalla kädet puuskaan tai pyörittelemällä silmiä. Jokainen tuntee, että ilmassa on kitkaa ja väreilyä. Meillä on kolme vaihtoehtoa, miten toimimme tilanteessa: a) palaamme takaisin kohteliaaseen rupatteluun, b) vajoamme hedelmättömään väittelyyn tai c) siirrymme rakentavaan keskusteluun hyödyntämällä dialogin periaatteita.
Rakentavassa keskustelussa hyödynnetään dialogin perusperiaatteita, jotka ovat kunnioitus, kuunteleminen, odottaminen ja suoraan puhuminen. Niistä lisää alla.
Kun aikaa kuluu riittävästi ja tiimit harjoittelevat dialogin periaatteita riittävän kauan – niin että luottamus syvenee syventymistään – jossain vaiheessa tiimi saattaa päästä “flow-tilaan”, eli uutta luovan dialogin tasolle. Tällöin tuntuu kuin aika katoaa, tiimin jäsenet inspiroivat toisiaan vaikka eivät välttele eriävien mielipiteiden sanomista, kukaan ei ota eriäviä näkemyksiä itseensä vaan näkee ne arvokkaana polttoaineena parhaan ratkaisun löytämiseen.
Rakentavan keskustelun eli dialogin neljä perusperiaatetta
Dialogin fasilitoiminen on teoriassa helppoa, mutta käytännössä haastavaa ja aikaa vievää. Ongelmaksi muodostuu se, että usein pohjalta puuttuu riittävä luottamuksen taso, joka supistaa avoimuuden määrää. Dialogi ei synny itsestään, vaan se vaatii fasilitoimista ja johtamista. Tässä ammattimainen valmentaja kykenee auttamaan. Usein esimies erityisesti hyötyy siitä, että joku ulkopuolinen tulee luomaan tilan rakentavalle keskustelulle.
William Isaacsin David Bohmin ajattelun pohjalta kiteyttämät dialogin neljä perusperiaatetta ovat tärkein työkalu, jolla dialogisuutta synnytetään
Kunnioitus: Ensimmäisenä on tärkeää huomioida dialogin alkuasetelma. Jokainen on dialogissa samanarvoinen kollega, jonka mielipiteen on valmis ottamaan huomioon. Usein tässä auttaa dialogin käyminen dialogiringissä, jossa tuolit asetetaan rinkiin osoittamaan jokaisen tasavertaisuutta. Jos luottamuksen taso on alhainen, kunnioituksen kulttuurin luominen on entistäkin tärkeämpää, mutta haastavampaa.
Kuunteleminen: Kuunteleminen ei ole vain kuulemista. Liian usein keskustelussa odotamme vain vuoroamme laukoa oman mielipiteemme. Karkeasti arvioiden tuntuu usein, että 80% keskittymisestä menee siihen, että yrittää mielessään valmistella seuraavaa puheenvuoroa ja yrittää pitää se mielessä. Vain murto-osa energiasta kohdistuu aidosti siihen, mitä toinen sanoo. Tässä auttaa tietoinen päätös, että kun joku puhuu, keskittyy 100% siihen mitä sanotaan ja luottaa siihen, että oma ajatus kyllä hahmottuu omalla vuorolla.
Odottaminen: Kehno suomennos sanasta suspend. Odottamisen ajatuksena on pysähtyä, pidättäytyä liian nopeista johtopäätöksistä sekä valmius kyseenalaistaa omat ennakko-oletukset. Metaforana voisi toimia kivien patoama joki: jokainen “kiveen hakattu” mielipide patoaa ja hidastaa dialogin virtaa. Kun on valmis olemaan avoin uusille tulkinnoille, myös dialogi alkaa virtaamaan.
Suoraan puhuminen: Kunnioittava suoraan puhuminen on omien ajatusten, oletusten ja tunteiden sanoittamista. “Norsu posliinikaupassa” -tyylinen laukominen harvoin tuottaa rakentavaa tulosta. Arvostava suoraan puhuminen on vaikea laji, mutta niin äärettömän tärkeä dialogin synnyttämisessä. Suoraan puhuminen väistämättä synnyttää “kitkaa” eli konflikteja, mutta juuri siksi tarvitaan kunnioitusta, kuuntelemista sekä pidättäytymistä liian nopeista johtopäätöksistä ja avoimuutta kyseenalaistaa omat ennakko-oletukset. Kun nämä perusperiaatteet ovat tasapainossa, mikään ei estä tehokkaan dialogin ja tiimin syntymistä.
Vuorovaikutus- ja dialogitaidot ovat keskeinen perusta luottamuksen rakentamiselle, toimivalle päätöksenteolle sekä tiimin tuloksellisuudelle
Lue lisää luottamuksesta, päätöksenteosta ja tiimin tuloksellisuudesta:
Kiinnostuitko dialogista?
Jätä yhteystietosi, niin olen yhteydessä sinuun arkipäivinä viimeistään 24 tunnin sisällä.
* Otto Scharmer, Theory U – Leading from the future as it emerges
** William Isaacs, Dialogi – Yhdessä ajattelemisen taito
