Vastine Suomen reformoitujen baptistiseurakuntien kannanottoon
Suomen reformoitujen baptistiseurakuntien yhdyskunta julkaisi kannanoton otsikolla “Julkilausuma liittyen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen 12.3.2024 ehdotukseen avioliittonäkemyksestä”. Myös tässä kannanotossa on ohitettu homosuhteita kannattavien Raamattu-uskollinen argumentaatio ja perusteena kannanotolle on käytetty muutamia kontekstista irtiotettuja Raamatun jakeita.
Käsittelen tässä vastineessa vain niitä osioita, jotka esittävät Raamatun avioliittokäsityksen olevan “selkeä” sekä niihin annettuja perusteita ja tukena käytettyjä Raamatun jaejaksoja.
Väite: “Ensinnäkin, avioliitto yhden miehen ja naisen välillä on luomisjärjestykseen juurrutettu todellisuus.”
Ainoa perusteena käytetty jae on Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun 18. jae:
Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.
Samaisesta luvustakin löytyisi parempia jakeita ottamaan kantaa tähän kysymykseen, mutta sille ei ole ilmeisesti nähty tarvetta. Useimmiten perusteena tälle väitteelle käytetään luomiskertomusta (1. Moos. 1–2 luvut), jonka Jeesus myös vahvistaa (Matt. 19:4–5). Hyppäys siitä, että ihminen luotiin “mieheksi” ja “naiseksi” siihen, että avioliitto on kategorisesti aina yhden miehen ja yhden naisen välinen, on suuri.
Raamattu itse antaa vakuuttavan esimerkin siitä, että Jumala hyväksyy myös muita luomisen arkkityypistä poikkeavia liittosuhteen muotoja. Raamattu ei missään kiellä kategorisesti moniavioisuutta. Moniavioisuus kielletään VT:n puolella kuninkailta (5. Moos. 17:17) ja UT:n puolella paimenilta ja vanhimmilta (1. Tim. 3:2, 1. Tim. 3:12, Tit. 1:6).
Kuitenkaan yleistä moniavioisuuskieltoa Raamatussa ei ole. Sen sijaan esim. Mooseksen laissa annetaan ohjeita moniavioisuuden oikeaoppiselle toteutukselle (2. Moos. 21:10). Tämän lisäksi Raamattu tunnistaa muitakin liittosuhteen muotoja:
Mies + vaimo + jalkavaimot (Abraham, Gideon, Nahor, Jaakob, Kaaleb, Manasse, Salomo…)
Mies + vaimo + vaimon omistamat orjat (1. Moos. 16)
Mies + veljen leski (1. Moos 38:6–10)
Raiskaaja + raiskatun uhri (5. Moos. 22:28–29)
Sotilas + sotavanki (4. Moos. 31:1–18; 5. Moos. 21:11–14)
Miesorja + naissorja (2. Moos. 21:4)
Jo tämän perusteella voidaan sanoa, että luomiskertomuksen yksi nainen + yksi mies ei ole normatiivinen käsky, vaan eräänlainen arkkityyppi, joka kauniisti esitetään luomisrunouden muodossa.
Luomiskertomuksen ytimessä ei ole liittosuhteen osapuolten sukupuoli. Keskeistä liittosuhteessa on yhteys, joka on vastaus ihmisen kokemaan yksinäisyyteen:
Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18)’
Tähän lääkkeeksi Jumala tarjoaa ensin eri eläinlajeja. Ihminen ei kuitenkaan ole niihin tyytyväinen. Siksi lopulta Jumala luo naisen, joka on samaa lihaa ja verta kuin mies:
Ja mies sanoi: -- Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. (1. Moos. 2:23)
Mitä yksi liha tarkoittaa tässä yhteydessä? Onko tämä viittaus komplementarismiin, eli sukupuolielinten yhteensopivuuteen? Onko se viittaus seksiin? Ei. Yksi liha on ilmaus sukulaisuussuhteesta ja avioliitossa muodostuu uusi sukulaisuussuhteen ydinyksikkö.
Ajatus luu luusta ja liha lihasta löytyy monesta kohtaa luomiskertomuksen jälkeen:
–– ja Laban sanoi hänelle: [Jaakobille] ”Sinä olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin minä." Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden verran (1. Moos. 29:14)
Daavid puhuu Juudan vanhimmille:
Te olette veljiäni, samaa lihaa ja verta kuin minä. Tekö olisitte viimeiset tuomaan kuninkaan takaisin? (2. Sam. 19:12)
Näissä kohdissa tuskin puhutaan seksistä. Ajatus on siis, että avioliitossa mies eroaa isästään ja äidistään ja muodostaa uuden sukulaisuussuhteen ydinyksikön naisen kanssa.
Pelkkä luomiskertoukseen viittaaminen ei vielä riitä perustelemaan väitettä, että avioliitto olisi aina kaikille, kaikkialla ja kaikkina aikoina vain miehen ja naisen välinen. Toisena argumenttina kannanoton kirjoittavat käyttävät kristologiaa.
Väite: “Toiseksi, avioliitto yhden miehen ja naisen välillä toimii ajallisena esikuvana Jumalan oman Pojan, Jeesuksen Kristuksen, ja hänen verellä pestyn seurakuntansa välisestä iankaikkisesta liitosta.”
Tässä argumentaation tukena on käytetty Efesolaiskirjeen viidennen luvun jakeita 25–27:
Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.
Kenelläkään ei varmaankaan ole epäilystä siitä, etteikö Paavali olisi käyttänyt miehen ja naisen välistä liittoa metaforana kuvaamaan Jumalan ja seurakunnan välistä liittosuhdetta. Tehdään kuitenkin aikamoinen loikka argumentaatiossa, jos sen väitetään olevan peruste sille, että avioliitto voi olla aina, kaikille ja kaikkialla vain miehen ja naisen välinen. Miksi kahden miehen tai kahden naisen liittosuhde ei voisi toimia yhtälailla metaforana kuvaamaan Kristuksen ja morsiamen suhdetta?
Kannanoton mukaan syynä on: “Samalla tavalla kuin Kristus on erilainen kuin hänen morsiamensa seurakunta, niin myös avioliitto on kahden erilaisen ja toinen toistaan täydentävän sukupuolen välinen liitto.”
Eli pelkkä erilaisuus on argumentin ydin. Metafora on aina epätäydellinen ja niin on myös Paavalin kuvaus avioliitosta metaforana Kristuksen ja seurakunnan välisestä liitosta. Jos ollaan tarkkoja, seurakuntahan edustaa tässä liittosuhteessa joko sukupuolineutraalia, nonbinääristä tai sekä homo- että heteroseksuaalista suhdetta – koostuuhan seurakunta eri sukupuolten edustajista. Tällä metaforalla on siis vaikea perustella avioliiton edellytettyjä sukupuolia.
Varoitukseksi vielä heitetään uhkaus: “Joka kiistää tämän, kyseenalaistaa Kristuksen kaksiluonto-opin ja vesittää koko pelastuksen todellisuuden.”
Hyppäys kristologiaan on niin suuri, että tämä kaipaisi ehdottomasti lisää perusteluita kannanoton kirjoittajilta.
Väite: “Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mieheksi tai naiseksi (1. Moos. 1:27). Lankeemuksen seurauksena jokainen ihminen on syntinen ja luonnostaan kapinassa Luojaansa kohtaan. Tämä syntisyys näkyy eri tavoin jokaisen ihmisen elämässä – mukaan lukien seksuaalisissa vääristymissä, haureuksissa, aviorikoksissa ja homoseksuaalisuudessa.”
Tässä kirjoittajat ovat yksinkertaisesti tietämättömiä siitä, mitä homoseksuaalinen orientaatio tarkoittaa. Tiedämme 1800-luvun lopulta alkaen, että homoseksuaalinen orientaatio on pysyvä identiteetin ominaisuus – samalla tavalla kuin heteroseksuaalinen orientaatiokin on. Ennen tätä orientaation käsitettä ei ollut olemassa. Samaa sukupuolta olevien välinen erotiikka nähtiin esim. “sodomian” käsitteen kautta, joka oli eräänlaista seksuaalista mässäilyä. Samoin kuin ruuan mässäilyssä on kyse siitä, että normaali ruokavalio ei riitä, mässäillään ylettömästi normaalista poikkeavalla tavalla.
Myös “sodomia” nähtiin samalla tavalla seksuaalisena mässäilynä, jossa seksi vastakkaista sukupuolta olevan puolison kanssa ei riittänyt, vaan himo kohdistui muihin vastakkaista sukupuolta oleviin, samaa sukupuolta oleviin tai Raamatun kirjoittamisen aikana orjiin tai alaikäisiin lapsiin.
Raamatun ajan teksteissä kontekstina on usein myös kulttiprostituutio ja epäjumalanpalvelus, mikä näkyy hyvin sekä Mooseksen laissa (3. Moos. 18:22; 3. Moos. 20:13) että Paavalin kirjeessä Roomalaisille (Room. 1:22–27).
En mene tarkemmin näihin jaejaksoihin, koska niistä voi lukea lisää täällä.
On siis selvää, että Raamatun kirjoittajilla oli perustellut syyt tuomita nämä samaa sukupuolta olevien väliset seksuaaliset teot, jotka perustuivat joko riistosuhteeseen tai epäjumalanpalvelukseen. Nämä perusteet eivät ole muuttuneet, joten Raamatun sana pitää näiltä osin paikkansa edelleenkin.
Mutta entä nykyaikaiset uhrautuvaa rakkautta osoittavat, uskolliset, tasa-arvoiset ja yksiavioiset homoparisuhteet? Mitä Raamattu sanoo niistä?
Ei mitään.
Raamatun kirjoittamisen aikana kun ei ollut ymmärrystä seksuaalisesta orientaatiosta, ei ollut myöskään käsitystä siitä, että parisuhde voisi muodostua myös samaa sukupuolta olevien välille. Tämä ei poista sitä, etteikö homoja olisi ollut myös tuona aikana. Keskeistä on patriarkaalinen kulttuuri, joka lävisti kaikki elämän osa-alueet. Nainen oli patriarkaalisessa kulttuurissa alempiarvoinen ja käytännössä joko isän tai aviomiehen omaisuutta. Oli suuri häpeä miehelle alistua penetroitavaksi, eli alistua naisen asemaan.
On selvää, että nykyinen tasa-arvoinen kulttuurimme on edennyt pitkälle tästä Raamatun osoittamaa suuntaa kohti (Gal. 3:28).
Koska homoseksuaalinen orientaatio on sisäsyntyinen ja muuttumaton osa identiteettiä, se ei voi olla syntiä. Koska homo ei voi muodostaa liittosuhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa, ainoa vaihtoehto on muodostaa liittosuhde samaa sukupuolta olevan kanssa. Samalla tavalla kuin Jumala hyväksyi ja siunasi VT:n kulttuurisessa kontekstissa moniavioisuuden, Jumala hyväksyy ja siunaa tässä kulttuurisessa kontekstissa samaa sukupuolta olevien liittosuhteet.
On sanomattakin selvää, että myös homoparisuhteita kutsutaan kunnioittamaan Jumalaa parisuhteellaan ja seksuaalisuudellaan. Myös homoparisuhteita kutsutaan antautumaan Raamatun avioliitto-opetuksen alle: osoittamaan uhrautuvaa rakkautta, uskollisuutta, yksiavioisuutta ja tasa-arvoisuutta toinen toisiaan kohtaan.
Myös tällainen Jumalaa kunnioittava liittosuhde on kaunis metafora Kristuksen ja seurakunnan välisestä liittosuhteesta.
Raamatussa ei ole mitään, mikä kategorisesti estäisi soveltamasta täysin samoja avioliiton perusperiaatteita mies- tai naispareihin kuin heteropareihinkin.
