Mitä homoparisuhteista pitäisi ajatella kristinuskon valossa? 

Kysymys siitä, mitä homoparisuhteista pitäisi ajatella kristillisen maailmankuvan näkökulmasta on ollut kuumaperuna jo pitkään. Vallalla oleva konservatiivinen näkemys on niin vahva, että harva on pysähtynyt itse lukemaan aihetta koskevia Raamatun tekstejä ja tutkimaan asiaa perusteellisesti. Moni kokee, ettei siihen ole edes tarvetta, koska asia on päivän selvä. 

Ihan aluksi on hyvä käydä läpi muutama fakta liittyen homouteen:


1. Homoseksuaalien orientaatio ei ole valinta

On kiistaton tosiasia, että homoseksuaalinen orientaatio ei ole yksilön valinta. Menemättä sen syvemmin homouden alkusyihin, tässä riittää todeta että sen taustalla on tämän hetken tietämyksen mukaan monimutkainen yhdistelmä biologisia, hormonaalisia ja kasvuympäristöön liittyviä tekijöitä. Kun puhutaan orientaatiosta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, sillä tarkoitetaan sitä, että samalla tavalla kuin hetero kokee luontaisesti vetovoimaa vastakkaiseen sukupuoleen, homo kokee samalla tavoin luontaisesti vetovoimaa edustamaansa sukupuoleen. Homous ei siis ole valinta, se ei ole sen seurausta että siihen on ”vietelty” eikä se johduu siitä, millaiset vanhemmat on sattunut saamaan. Kysymys siitä onko homous jonkun “syytä” ei ole nähdäkseni relevantti.


2. Ymmärrys seksuaalisesta orientaatiosta on vasta reilun sadan vuoden ikäinen

Kun sanotaan, että kristinuskossa ja juutalaisuudessa homoseksuaalisuus on ollut aina tuomittua, ohjataan keskustelu saman tien harhapoluille. Käsitystä seksuaalisesta orientaatiosta ei ole ollut olemassa ennen 1800-luvun loppupuolta. ”Sodomiakin” kuvasi seksuaalisia tekoja, eikä orientaatiota tai ihmisryhmää. 

Antiikin aikana ja pitkään sen jälkeen seksuaalisuus nähtiin niin kuin se olisi ruokavalioon verrattava: ihmisen halu voi kohdistua kumpaan sukupoleen tahansa, mutta terveellisessä muodossa se kohdistuu vastakkaiseen sukupuoleen. Kun terveellinen seksuaalisuus ei enää riitä, haetaan kokemuksia sen ulkopuolelta ja ruokavaliovertauksen mukaisesti se muuttuu mässäilyksi, ahmimiseksi ja epäterveeksi. “Homoseksi” nähtiin seksuaalisena hillittömyytenä ja mässäilynä, jota tulisi välttää. Samaa sukupuolta olevien välistä seksiä ilmeni antiikin aikana pääasiassa temppeliprostituutiona, pederastiana eli ilmiönä, jossa vanhemmat miehet harrastavat seksiä nuorten poikien kanssa tai seksuaalisena hillittömyytenä esimerkiksi ylimystön keskuudessa. Ei ihme, että sitä pidettiin ”kauhistuksena”.

Ymmärrys seksuaalisesta orientaatiosta alkoi lisääntyä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa erityisesti saksalaisten tutkijoiden parissa. Alettiin ymmärtää, että on erikseen ns. inversio, jossa seksuaalinen halu kohdistuu sisäsyntyisesti omaan sukupuoleen sekä perversio, joka näkyy seksuaalisina tekoina ulospäin. 50- ja 60-luvuilla rikoksena pidetty ”sodomia” alkoi näyttäytyä yhä useammin sairautena tai seksuaalisuuden vinoutumana. Sairausluokitukset alkoivat poistua 60- ja 70-luvuilla ja samaan aikaan alkoi muodostua käsitys homoseksuaalisesta identiteetistä.

Nykytietämyksen mukaan homous ei ole kehitys- tai mielenterveyden häiriö, vaan normaali seksuaalisuuden ilmenemismuoto.

Kyse on siis kokonaisuutena hyvin tuoreesta ilmiöstä ja uudesta tiedosta, jota ei ole ollut Raamatun kirjoittamisen aikana eikä satoihin vuosiin sen jälkeenkään. 


3. Homoudesta ei voi ”eheytyä”

Edelleen konservatiivikristittyjen keskuudessa elää vahvasti käsitys siitä, että homoudesta voi ”eheytyä” tai ”parantua”. Tutkimusten mukaan seksuaalisuus on enemmän jana tai jatkumo kuin joko-tai-kysymys. Tässä mielessä muutosta tällä janalla voi pienissä määrin tapahtua suuntaan tai toiseen. 

Suuressa mittakaavassa tapahtunutta orientaation muutosta homosta heteroksi ei ole todettu. Kansainvälisesti tunnetuin eheytysliike Exodus International tarjosi vuosikausia eheytysterapiaa sadoille homoseksuaalisten halujen kanssa painiskeleville. Lopulta vuonna 2013 tämä eheytysliike lakkautettiin ja sen johtohenkilöt pyysivät anteeksi eheytysliikkeen aiheuttamia traumoja. Liikeen silloinen johtaja Alan Chambers totesi, että 99,9% kohtaamissaan kymmenissä ja jopa sadoissa homoissa ei ole tapahtunut orientaation muutosta:

”Valtaosa ihmisistä [homoseksuaaleista], joita olen tavannut – ja valtaosalla tarkoitan 99,9% heistä, ei ole kokenut muutosta orientaatiossa tai päässyt tilanteeseen, jossa he voivat sanoa, etteivät tunne koskaan kiusausta ja jonkin asteista vetoa oman sukupuolen edustajiin.”

Eheytysliikkeen keskeisin ideologia oli se, että homoidentiteetti täytyy torjua. On vain ”same-sex attraction” eli vetovoimaa samaa sukupuolta kohtaan. Tärkeintä on olla toimimatta vetovoiman aiheuttamien impulssien mukaisesti. Eli eheytysliikkeen parissa niitä, jotka lopettivat homoseksuaalisten tekojen tekemisen juhlittiin ”ex-gay”-henkilöinä eli entisinä homoina. Käytännössä kuitenkin orientaatio ja vetovoima oli edelleen pitkälti muuttumattomana olemassa, mutta jotkut pystyivät tahdon voimalla olemaan elämättä taipumuksensa ja orientaationsa mukaista elämää ainakin hetken aikaa.


Mitä tästä pitäisi päätellä?

Jos on niin, että homoseksualaisuus ei ole valinta ja siitä ei voi eheytyä, miten tähän pitäisi suhtautua kristillisen maailmankuvan näkökulmasta? Miten tuore uusi ymmärrys orientaatiosta vaikuttaa siihen, miten asiaa tulisi tulkita Raamatun valossa? 

Ensinnäkin, ei ole ensimmäinen kerta kun uuden tiedon valossa Raamatun tekstejä on jouduttu tulkitsemaan uudella tavalla. Galileo Galilei joutui pannaan julkaistessaan tutkimuksensa siitä, että Maa ei olekaan maailmankaikkeuden keskipiste. Oli pyhäinhäväistys väittää jotain sen kaltaista täysin Raamatun ilmoituksen vastaisesti. 

Orjuuden vastainen liike alkoi nähdä ihmisoikeudet tärkeämpänä kristillisenä periaatteena kuin orjuuden hyväksyvät tekstit Raamatussa. Orjuuden hyväksyvät kohdat alettiin tulkita enemmän kontekstisidonnaisina ja käytännöllisinä ohjeina, joilla varmistettiin evankeliumin leviäminen. Jossain vaiheessa aika oli kypsä ja maailma oli valmis purkamaan orjuuttavat rakenteet yhteiskunnasta. 

Myös naisen asema on muuttunut radikaalisti viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana. Yhä enemmän alettiin nähdä, että tekstit joissa puhutaan siitä, että Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, on sellainen ideaali, jota kohti ihmiskunta kulkee ja joka tulee kaikessa täyteydessä todeksi Uudessa Jerusalemissa. Jälleen kerran naista alistavat kohdat nähtiin yhä enemmän kulttuurisina ilmiöinä ja pragmaattisina ohjeina yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. 

Samaa voisi sanoa mustien asemasta, nykyaikaisesta seurustelusta, ehkäisystä tai vaikkapa siitä, miten eronneita tai uudelleen avioituneita kohdellaan nykyään verrattuna aikaisempaan.

Kyse on siitä, että Jumalan valtakunta on jo nyt, muttei vielä koko täyteydessään. Naisten ja miesten, orjien ja vapaiden, kreikkalaisten ja juutalaisten täydellinen tasa-arvo on ideaali, joka odottaa toteutumista koko täyteydessään. 

Oleellinen kysymys kuuluu, onko suhtautuminen homouteen samanlainen ilmiö, joka on nyt samassa murroksessa kuin naisen asema tai orjuus aikaisemmin? Uskon, että on.


Entä ne Raamatun jakeet, jotka tuomitsevat homoseksin?

Ramatussa on kiistatta jakeita, jotka tuomitsevat “homoseksuaalisiksi” tulkittavat eli samaa sukupuolta olevien väliset seksuaaliset teot. Homoseksuaalisuutta orientaationa Raamattu ei voi tuomita, koska sellaista käsitettä tai kulttuurista ilmiötä ei ollut olemassakaan ennen 1800-luvun loppua.


1. Miehen kanssa makaaminen

3. Moos. 18:22 sanotaan:

”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.”

Vastaava paikka löytyy myös 3. Moos. 20:13:

”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.”

Kristityille on aina aiheuttanut pään vaivaa sen suhteen, mitä Vanhan liiton käskyjä tulee noudattaa Uuden liiton aikana ja mitä ei. Samassa luvussa esimerkiksi kielletään seksin harrastaminen kuukautisten aikana. Mooseksen laissa äyriäisten syöminen on tuomittavaa. Peltoon ei saa kylvää kahta eri siementä. Ylleen ei saa pukea kangasta, jossa on käytetty kahta eri lankalaatua. Mies ei saa leikata hiuksia ohimoltaan.

Jos Kristus täytti lain ja me luemme Apostolien tekojen 15. luvusta, että pakanoita käskettiin vain välttämään haureutta, verta ja epäjumalille uhrattua lihaa, mitä meidän tulee ajatella näistä muista käskyistä? On päivän selvää, että edelleen tappaminen ja varastaminen on kielletty, mutta toisaalta sianlihan syömisen kieltäminen ei kuulu Uuteen liittoon.

Kun pohditaan kieltojen ja käskyjen pätevyyttä nykyaikana, on tärkeää kysyä MIKSI joku käsky on annettu, ei ainostaan MITÄ käskyssä sanotaan.

Raamatun tulkitsijat ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että samaa sukupuolta olevien välisen seksin kieltävät kohdat juontuvat siitä, että muinaisen Israelin kansan keskuudessa samaa sukupuolta olevien välistä seksiä harrastettiin pääasiassa epäjumalanpalveluksen yhteydessä kulttiprostituutiona (samasta syystä lävistykset ja tatuoinnit olivat kieltolistoilla). Nämä “haureelliset pyhäkköpojat” (33-käännös) tai “haureutta harjoittavat pyhäkköpalvelijat” mainitaan esim. 1. Kun. 14:24 ja 1. Kun. 23:7 sekä ilmiöön viitataan 5. Moos. 23:17–18.

Vieläkin keskeisempi syy kieltoon saattaa löytyä kulttuurin patriarkaalisuudesta. Ei vain Israelin kansan keskuudessa vaan koko Lähi-Idän alueella patriarkaalisuus oli vallitseva maailmankuva. Mies ja nainen eivät olleet tasa-arvoisia. Nainen oli aina miehen holhouksen alaisuudessa: ensin isän ja avioliiton kautta aviomiehen. Aristoteles ilmaisi asian niin, että nainen on “epämuodostunut mies”. 

Suurin häpeä miehelle saattoi olla siis naisen asemaan joutuminen. Tästä syystä samaa sukupuolta olevien välinen seksi nähtiin täysin tuomittavana, sillä siinä mies teki pahimman mahdollisen teon eli alistui alempiarvoisen naisen asemaan penetroitavaksi. Patriarkaalisuus oli koko yhteiskunnan rakenteita ylläpitävä ajatusmalli, joten sen kyseenalaistaminen oli täysin tabu.

Todennäköisesti tästä samasta syystä samassa kohdassa ei ole kielletty naisten välistä seksiä vaan maininta on ainoastaan miesten välisestä seksistä.


2. Sodoma ja Gomorra

Entä sitten Sodoman ja Gomorran tarina, jossa joukko miehiä uhkaa raiskata Lootin vieraat? Vastaavan kaltainen tarina löytyy Tuomarien kirjasta. Ajoittain on esitetty, että nimenomaan näiden joukkoraiskaajien “homoseksuaalisuus” olisi ollut synti, jonka takia Sodoma ja Gomorra tuhottiin. Tätä väitettä vähän hämärtää se, että Loot antaa jalkavaimonsa raiskattavaksi vieraiden sijaan ja on jokseenkin epätodennäköistä, että kaikki kylän miehet olisivat “homoja”.

Tutkijat ovat aika yksimielisiä siitä, että Sodoman ja Gomorran synti oli jotain ihan muuta kuin homoseksuaalisuus. Hes. 16:49–50 sanotaan: 

Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään. He kävivät yhä julkeammiksi ja ryhtyivät minua uhmaten yhä uusiin iljettävyyksiin, ja silloin minä pyyhkäisin heidät pois, kuten olet nähnyt.

Jotkut tutkijat sanovat, että syy oli vieraanvaraisuudesta pidättäytyminen, mitä joukkoraiskaus toki suuressa määrin on. Raiskaaminen on ollut kautta aikojen tapa alistaa ja häpäistä vieraita tunkeilijoita. Tapahtuma oli etupäässä väkivaltainen hyökkäys vieraita muukalaisia kohtaan.

Päivän selvää on, että kyseessä ei ollut kylä, jossa kaikki miehet olisivat olleet homoseksuaalisen orientaation omaavia (kuten sanottua, koko käsitettä ei tunnistettu aikakauden kulttuurissa).


3. Roomalaiskirje 1

Ehkä merkittävin teksti aihepiiriä koskien on Paavalin kirje Roomalaisille ja sen ensimmäinen luku 22–27 jakeet:

He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Ensinnäkin Paavali toteaa, että nämä henkilöt ovat vaihtaneet Jumalan palvonnan epäjumalanpalvontaan, jonka takia hän on jättänyt heidät saastaisuuteen mielihalujensa valtaan. Kuten muinaisen Israelin kansan aikana, myös Paavalin aikalaiset tunnistivat temppeliprostituution, johon liittyi samaa sukupuolta olevien välisiä seksuaalisia tekoja. Eli myös tällöin normaalista poikkeava seksuaalisuus liitettiin epäjumalanpalvelukseen ja kulttimenoihin.

Luonnonvastaisuus viittaa jälleen kerran patriarkaalisuuteen. Mies on arvokkaampi kuin nainen, joten on luonnon vastaista miehelle alentua naisen asemaan. Vaikuttaa myös siltä, että Paavali viittaa luonnollisuudella siihen, mitä pidetään yhteiskunnassa normaalina. Hän käyttää samaa sanaa puhuessaan korinttolaisille ja sanoessaan, että ”Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi”. Tämä on sikäli yllättävää, että Vanhan testamentin puolella esimerkiksi nasiirilupaukseen kuuluu, että hiuksia ei saa leikata lupauksen toteuttamisen aikana tai että mies ei saanut leikata hiuksiaan ohimolta.

Vaikuttaa siltä, että tässä ilmenee se antiikin ymmärrys samaa sukupuolta olevien välistä seksiä "hillittömyytenä” ja seksuaalisena “mässäilynä”, jossa normaali “heteroseksi” ei enää riitä tyydyttämään lihallisia haluja. Selvää on, että missään nimessä käsittelyssä ei ole moderni tasa-arvoinen, sitoutunut, yksiavioinen ja uskollinen homoparisuhde.

Osa kriitikoista esittää, että Paavalin aikana hellenistisessä yhteiskunnassa oli nykyisen kaltaisia aikuisten miesten tasa-arvoisia homosuhteita. Vaikka näin olisi, Paavalin juutalaisesta viitekehyksestä käsin ne oli tulkittavissa epäjumalanpalveluksesta johtuvana pakanoiden seksuaalisena rappeutumisena, kuten hän kirjeessään esittääkin.

Mikä oleellisinta, Roomalaiskirjeen 2. luku osoittaa, että Paavali käyttää ensimmäisen luvun jaejaksoa retorisena keinona osoittaakseen, että se joka tuomitsee on myös tuomion alainen:

Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. (Room. 2:1)

Jokainen on tehnyt syntiä ja Jumalan kirkkautta vailla. Jokainen on kutsuttu parannukseen, jättämään pahat tekonsa ja kääntymään Jumalan puoleen – seksuaalisesta orientaatiosta riippumatta.


4. ”Miesten kanssa makaavat miehet”

Vielä on pari aihetta sivuavaa Raamatun kohtaa käsittelemättä. Ne löytyy 1. Kor. 6:9–10 & 1. Tim. 1:9–10:

Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. (1. Kor. 6:9–10)

Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. (1. Tim. 1:9–10)

Paavalin käyttämää kreikankielistä sanaa arsenokoitai ei esiinny tunnetussa kirjallisuudessa ennen näitä mainintoja. Joko Paavali keksi sanan tai se oli vain muuten vain harvinainen sana ja alkoi siirtyä käyttöön vasta Paavalin aikoihin. Se on yhdistelmä sanoista ”mies” ja ”sänky”, joista on johdettu useisiin käännöksiin eri muunnoksia ajatuksesta ”miesten kanssa makaava mies”. Sanaa käytetään yhdessä malakoin kanssa. Tämän voisi kääntää ”feminiininen” tai ”pehmo”. Vuoden 1938 käännöksen mukaan kyseiset sanat on käännetty “hekumoitsijat” ja “miehimykset”.

Useissa tulkinnoissa nämä kaksi sanaa on linkitetty toisiinsa pederastia-käytännön kautta, jossa vanhempi mies ”mentoroi” nuoria poikia, mihin liittyi myös seksuaalista kanssakäymistä. Timoteuskirjeessä mainitaan myös ”ihmissieppaajat” eli ihmiskauppa, joten on mahdollista, että tässä on viitteitä myös taloudellisesta riitoasemasta osapuolten välillä.

Joka tapauksessa vaikuttaa selvältä, että tässäkään kohdassa ei puhuta tasa-arvoisesta, sitoutuneesta ja yksiavioisesta homoparisuhteesta. Kuten edellä käy ilmi, näissä kohdissa on taustalla joko epäjumalanpalvontaa tai muuta riistosuhteeseen perustuvaa seksuaalista käyttäytymistä. Näiden kohtien perusteella on vaikea tehdä pitkälle meneviä tulkintoja homoparisuhteen hyväksyttävyydestä uuden seksuaalista orientaatiota koskevan tiedon valossa.

Kaiken tämän jälkeen on sanottava sekin, että jos nyt joku palaisi ajassa taaksepäin ja kertoisi esimerkiksi Paavalille moderneista homoparisuhteista, hänen olisi omasta viitekehyksestään todennäköisesti täysin mahdoton ymmärtää ja hyväksyä niitä. Kyse ei siis ole siitä, että yrittäisimme löytää homosuhteet puolustavia Raamatun jakeita, sillä niitä ei yksinkertaisesti voi löytää sen ajan kulttuurin maailmankuvasta.

Oleellisempaa on kysyä, onko mitään, mikä kategorisesti estäisi soveltamasta kristillisen avioliiton periaatteita moderneihin, tasa-arvoisiin, uskollisiin ja uhrautuvaa rakkautta osoittaviin homoparisuhteisiin. Yhtälaillahan olemme tehneet samanlaista uudelleentulkintaa mainittujen naisten aseman, orjuuden ja vaikkapa eronneiden ja uudelleenavioituneiden suhteen.


Entä luomiskertomus ja ajatus siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen?

Edellä läpikäydyt seitsemän Raamatun kohtaa olen kolunnut läpi jo vuosikausia sitten, eivätkä ne ole juurikaan olleet ongelma koskien homosuhteiden hyväksymistä pitkään aikaan. Itselleni paljon suurempi kynnyskysymys on ollut Luomiskertomus ja sen antama käsitys siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös Jeesus tuntuu vahvistavan tämän luomisjärjestyksen (Matt. 19:5, Mark. 10:7).

Ehkä oleellisin löydös tätä tutkiessa on se oivallus, että luomiskertomuksen tärkein jae ei olekaan: 

Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)

Vaan,

Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18)

Jumala tarjosi ensin eri eläinlajeja kumppaniksi ihmiselle, mutta mikään niistä ei kelvannut hänelle. Ne olivat liian erilaisia. Sen sijaan kun Jumala loi naisen ihmisen kylkiluusta, hän huudahti:

Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. (1. Moos. 2:23)

Nainen oli riittävän samanlainen, jotta liittosuhde oli mahdollinen. Tärkeämpää kuin kumppanin sukupuoli, oli ihmisyys erotuksena eläinlajeista, joita Jumala ensin tarjosi kumppaniksi.

Jumala loi ihmisen kuvakseen, eli kuten Jumala on kolmiyhteisenä ”yhteisö” ja persoonat ovat suhteessa toisiinsa, myös ihminen luotiin suhteeseen. Ihmistä ei ole luotu yksinäisyyteen, vaikka ikävä kyllä joidenkin kohtalo se on, oli seksuaalinen suuntautuminen mikä tahansa.

Onko tekstissä mitään, mikä ehdottoman kategorisesti estäisi soveltamasta liittosuhteen periaatteita samaa sukupuolta oleviin pareihin? Kuten totesin aiemmin, mahdoton tekstistä on löytää suoraa hyväksyntää moderneille homoparisuhteille, sillä tekstin kirjoittamisen aikana ei ollut ymmärrystä niistä tai seksuaalisesta orientaatiosta ylipäänsä.


eikö homojen pitäisi vain tyytyä elämään selibaatissa? Onhan sekin ollut keskeinen osa kristinuskoa ja Jeesus ja Paavali olivat sinkkuja

Kristillisessä teologiassa selibaatti on ollut aina vapaaehtoisuuteen perustuva ja sitä on kuvattu jopa lahjaksi tai armolahjaksi. Koska ihminen on lähtökohaisesti luotu suhteeseen (“Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”) ja selibaatti on vapaaehtoinen valinta, jompaa kumpaa teologiaa tulee päivittää kun puhutaan homoista (varsinkin kun muistetaan, että “99,9%” homoista ei kykene muuttamaan orientaatiotaan). Joko seurakunta yrittää etsiä jonkinlaisen tavan tehdä tilaa homoparisuhteille (kuten eronneille ja uudelleenavioituneille on tehty) tai sitten selibaattiteologiaa muutetaan sellaiseksi, että kokonainen ihmisryhmä alistetaan vastentahtoiseen selibaattiin.

Jos mietitään avioliiton teologiaa Uuden liiton valossa, se kuvataan ennen kaikkea esikuvana Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta. Paavali kirjoittaa esimerkiksi Efesolaiskirjeen 5. luvussa:

Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5:29–32)

Paavali linkittää luomiskertomuksen avioliittokäsityksen suoraan suureen salaisuuteen Kristuksesta ja seurakunnasta. Eli avioliitto on kuva siitä liitosta ja suhteesta, joka Kristuksella on seurakuntansa, kihlattunsa kanssa:

  • Koska Kristuksen ja seurakunnan liitto on ikuinen, myös avioliiton tulee olla sitoutunut ja elinikäinen. 

  • Avioliiton on tarkoitus heijastaa Kristuksen uhrautuvaa rakkautta seurakuntaa kohtaan. 

  • Avioliiton tarkoitus ei ole ”itsensä toteuttaminen” tai onnelliseksi tuleminen vaan liittosuhde, joka kuvastaa Kristuksen ja seurakunnan yhteyttä niin ylä- kuin alamäissä.

On selvää, että luomiskertomus esittää miehen ja naisen välisen liiton jonkinlaisena arkkityyppinä. Mutta riittääkö se, että mainintaa mistään variaatioista ei ole mainittuna siihen, että se myös kieltää absoluuttisesti nämä mahdolliset variaatiot?

Esimerkiksi Vanhassa testamentissa moniavioisuus on yleinen käytäntö, eikä sitä oikeastaan ole missään kohdin kielletty tai kumottu – ei Uudessa eikä Vanhassa liitossa. VT:ssä moniavioisuus oli kiellettyä ainoastaan kuninkailta (5. Moos. 17:17) ja UT:n puolella vanhimmilta ja paimenilta (1. Tim. 3:2, 1. Tim. 3:12, Tit. 1:6).

Itse asiassa Jumala jopa antaa ohjeita moniavioisuuden oikeaoppiselle toteutukselle Mooseksen laissa (esim. 2. Moos. 21:10, 3. Moos. 18:18).

Niin sanottuja “raamatullisia avioliittokäsityksiä” on löydettävissä mm.

  • Mies + vaimo + vaimo + vaimo… eli moniavioisuus (Eesau, Jaakob, Gideon, Elkana, Daavid, Salomo, Rehabeam, Joas, Ahab…)

  • Mies + vaimo + jalkavaimot (Abraham, Gideon, Nahor, Jaakob, Kaaleb, Manasse, Salomo…)

  • Mies + vaimo + vaimon omistamat orjat (1. Moos. 16)

  • Mies + veljen leski (1. Moos 38:6–10)

  • Raiskaaja + raiskatun uhri (5. Moos. 22:28–29)

  • Sotilas + sotavanki (4. Moos. 31:1–18; 5. Moos. 21:11–14)

  • Miesorja + naissorja (2. Moos. 21:4)

Tietyssä mielessä moniavioisuus oli aikakauden yhteiskunnalle käytännöllinen tapa ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia esimerkiksi siinä tapauksessa, että ensimmäinen vaimo ei kyennyt saamaan lapsia ja tarjoamaan siis perillisiä patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Käytäntö toi myös turvaa naiselle: esimerkiksi leviraattikäytäntö edellytti, että mies nai kuolleen veljensä vaimon (5. Moos. 25:5–10).

Moniavioisuus ei ollut luomisen arkkityypin mukaista, mutta Jumala silti Raamatun mukaan ymmärsi käytäntöä ja antoi sille hyväksyntänsä ja siunauksensa. Olihan suuri osa patriarkoistamme moniavioisessa liitossa.

Onko homoparisuhteet samankaltainen yhteiskunnallinen ilmiö, jossa uuden tiedon valossa ideaalista poikkeaminen on välttämätöntä, ja Jumala ymmärtää sitä ja antaa sille hyväksyntänsä ja siunauksensa, samoin kuin aikoinaan moniavioisuudelle?

Keskeistä on siis palata kysymykseen: onko Uuden liiton avioliittoteologiassa mitään mikä estää samaa sukupuolta olevien parisuhteessa olevien henkilöiden heijastavan kuvaa Kristuksesta ja seurakunnasta liittonsa kautta? Ei ole.


Entä sitten lisääntyminen?

Kun puhutaan homoparisuhteiden hyväksyttävyydestä, keskeinen esiin nouseva argumentti on tietysti lisääntyminen. Vain vastakkaista sukupuolta olevat parit voivat saada biologisia lapsia. Kysymys siis kuuluu, onko lisääntyminen edellytys avioliiton pyhyydelle ja pätevyydelle?

Vanhan testamentin puolella on useampi lapseton pariskunta tai pariskuntia, jotka saivat lapsen vasta hyvin iäkkäänä. Siitä huolimatta, että Vanhan testamentin aikainen patriarkaalinen yhteiskunta rakentui perillisten varaan, vaikuttaa siltä, että lapsettomuus ei tehnyt avioliitosta epäpätevää tai että lapsettomuus olisi ollut peruste avioerolle. 

Kun tullaan Uuden liiton puolelle, kysymys muuttuu vieläkin moniulotteisemmaksi. Uudessa liitossa Jumalan perheeseen ei liitytä enää biologisen syntymän kautta vaan uudelleensyntymisen kautta.

Vielä hämmästyttävämpää on se, että 1. Mooseksen kirjan toisessa luvussa ihmisen luomisen yhteydessä ei puhuta lainkaan lisääntymisestä. Lisääntyminen ja maan täyttäminen tuodaan esiin eri yhteydessä. Vaikuttaa siltä, että keskeistä on nimenomaan Jumalan ajatus siitä, että kenenkään ei ole hyvä olla yksinään. Sen sijaan puhutaan siitä, että mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi.


Entä yhdeksi lihaksi tuleminen?

Yhdeksi lihaksi tuleminen on usein tulkittu kiertoilmaisuna seksille, mitä se välillisesti onkin. Mutta Vanhan testamentin teksteissä sillä ei viitata suoranaisesti seksiin vaan ennen kaikkea sukulaisuussuhteeseen. Ajatus luu luusta ja liha lihasta löytyy monesta kohtaa luomiskertomuksen jälkeen:

–– ja Laban sanoi hänelle: [Jaakobille] ”Sinä olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin minä." Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden verran (1. Moos. 29:14)

Daavid puhuu Juudan vanhimmille:

Te olette veljiäni, samaa lihaa ja verta kuin minä. Tekö olisitte viimeiset tuomaan kuninkaan takaisin? (2. Sam. 19:12)

Näissä kohdissa tuskin puhutaan seksistä. Ajatus on siis, että avioliitossa mies eroaa isästään ja äidistään ja muodostaa uuden sukulaisuussuhteen ydinyksikön naisen kanssa. Kysymys kuuluu, voiko tällainen ydinyksikkö muodostua samaa sukupuolta olevista ja heijastaa liiton kautta Kristuksen ja seurakunnan välistä ideaalia liittoa, joka on eliniän kestävä, sitoutunut ja uhrautuvaa molemminpuolista rakkautta osoittava?

Mitä tulee anatomiaan, oikeastaan mikään aihetta käsittelevä teksti ei lopulta edellytä anatomista erilaisuutta. Niin sanottu ”komplementarismi” eli ajatus siitä, että avioliitossa eri sukupuolet täydentävät toisiaan esittää, että anatominen erilaisuus olisi välttämätön osa avioliittoa. Koska ”yksi liha” -teologia on ennen kaikkea sukulaisuussuhteen teologiaa ja kuvaa yhteiskunnan ydinyksikön muodostamista, se ei suoraan sano mitään anatomiasta. 

Itseasiassa luomisen yhteydessä Jumala ei etsi Adamille mahdollisimman erilaista kumppania vaan päin vastoin mahdollisimman samanlaista kumppania. Jumala marssitti kaikki eläimet Adamille kumppaniehdokkaiksi ja nimettäväksi, mutta ”ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania.” Vasta kun ihminen vaivutettiin syvään uneen ja nainen luotiin samasta lihasta ja luusta, sopiva kumppani on löytynyt: Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.

Eli nainen oli riittävän samankaltainen miehen kanssa, jotta tämä sukulaisuussuhteen ydinyksikkö saattoi muodostua. On mahdollista tehdä tulkinta, että tämäkään ei ole este sille, että kristillisen avioliiton periaatteita sovelletaan samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.


Päätelmät

Kun käsitys seksuaalisesta orientaatiosta/taipumuksesta alkoi muodostua havaintojen ja tutkimusten myötä, seurakunta vastasi siihen eheytysliikkeen avulla. Koska ajatus oli, että Jumala voi (ja ennen kaikkea haluaa) muuttaa homot heteroiksi, heille tarjottiin mahdollisuutta muutokseen. Ikävä kyllä tämä vaihe jätti lukemattomia hengellisiä raunioita ja traumatisoituneita ihmisiä jälkeensä. 

Jossain vaiheessa eheytysliikkeen purkamisen myötä alettiin ymmärtää, että jostain syystä homot eivät muutu heteroiksi ja sen yrittäminen vain aiheuttaa kärsimystä ja tuskaa Kristuksen ruumiissa. Alkaa näyttää siltä, että kaikkivaltias Jumala ei sittenkään halua muuttaa homoja heteroiksi. Eheytysteologia on osittain hylätty, ja siellä missä näin on tapahtunut, on alettu painottaa selibaatin merkitystä. Tämä ei sinällään ole sen parempi ratkaisu, sillä kristillisen selibaattiteologian vääntäminen pakolliseksi kokonaiselle ihmisryhmällä ei ole sen parempaa teologiaa tai käytäntöä kuin homosuhteiden hyväksyminenkään.

Jossain päin maailmaa ollaan jo niin pitkällä, että käydään keskustelua jonkinlaisista ”ystävyysliitoista”, joissa homoparisuhde muodostuu seksittömän yhteyden ja yhdessä elämisen varaan.

Tietyissä kirkkokunnissa homoparisuhteet ovat olleet jo valtavirtaa, mutta usein näissä ratkaisu on ollut Raamattu-uskollisen teologian hylkääminen ja liberaaliteologiaan turvautuminen. Tämän myötä evankeliumi on vesittynyt.

Ainoa terve ratkaisu on mielestäni se, että homoja aletaan rohkaista Jumalaa kunnioittavaan elämään ja hakeutumaan parisuhteeseen (avioliittoon), jossa toteutuvat Uuden liiton avioliiton periaatteet: yksiavioisuus, elinikäinen sitoutuminen ja molemminpuolinen uhrautuva rakkaus.


Pastoraalisuus ja käytännön sovellutukset

Näkisin, että kysymys homoparisuhteista on ensisijassa pastoraalinen, ei opillinen tai teologinen. Jos verrataan kysymystä eroamiseen ja uudelleenavioitumiseen, monissa seurakunnissa teologia on pysynyt koskemattomana, mutta silti yhteisöissä on löydetty tilaa kohdata eroon ja uudelleenavioitumiseen päätyneitä ihmisiä ja pareja rakkaudella ja ymmärryksellä.

Seurakunnissa on paljon homoja, jotka elävät kaapissa tai seurakuntayhteisön liepeillä. Tällä hetkellä retoriikka on pitkälti puskista ja norsunluutornista huutelua, joka aiheuttaa kärsimystä homoissa ja tarvetta painautua syvemmälle kaapin perälle.

Tiedän useita homoja, jotka haluavat elää syvän vakaumuksellista kristityn elämää, mutta he eivät silti löydä tilaa seurakunnista olla oma itsensä. Monet valitsevat elää ilman parisuhdetta ja selibaatissa, mutta hekin kokevat stigmatisointia ja yhteenniputtamista.

Ennen kaikkea haluaisin kutsua seurakuntia pohtimaan, miten ilman opin radikaalia muutosta seurakunnat voisivat olla turvallisempia, rakastavampia ja ymmärtävämpiä paikkoja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.

Se on vähintä, mitä kristillinen seurakunta voi opilleen ja Jeesuksen esimerkille uskollisena tehdä.


Lähteitä:

Jäikö jokin asia mietityttämään? Voit olla yhteydessä minuun jättämällä viestin alla olevan lomakkeen kautta.

 
 
Lauri_valkoinen (1).png