Ketterä kehittäminen on yksi tapa ilmaista jatkuvaa kehittämistä, nopeasti muuttuvaan ympäristöön sopeutumista ja innovatiivista asiakaskeskeistä palveluiden ja tuotteiden parantamista. Vielä jokin vuosikymmen sitten oli mahdollista toimia hyvinkin vakaassa ympäristössä suuremmin pohtimatta yrityskulttuurin, tuotteiden ja palveluiden jatkuvaa kehittämistä. Nykyään teknologiavetoisen maailman yhä kiihtyvä muutostahti tekee jatkuvasta kehittymisestä elinehdon.
Organisaation jatkuva kehittäminen
Jokaiselle yritykselle on elintärkeää kehittää omia tuotteita ja palveluita sekä tehdä se mahdollisimman asiakaskeskeisesti. Monet yritykset ovat jo omaksuneet asiakaskeskeisiä tapoja pysyä kilpailussa mukana. Vähemmälle huomiolle jää helposti yrityksen ja organisaation jatkuva kehittäminen. Samalla kun opetellaan organisaation kehittämisen tapoja, se väistämättä myös hyödyttää tuotteiden ja palveluiden ketterää kehittämistä. Ennen kaikkea kyse on kulttuurista ja ajattelutavan muutoksesta.
Ketterän organisaatiokehittämisen keskiössä on oppiminen
Nonakan ja Takeuchin* SECI-malli (alla mukaelma) kuvaa tekemällä oppimisen kiertoa:
Jos aloitetaan tarkastelu oikeasta yläkulmasta, todetaan, että
jokaisessa työyhteisössä jokaisella jäsenellä on paljon sisäistettyä tietoa, kokemusta ja osaamista, jota ilman oman työn tekeminen olisi mahdotonta. Mitä pidempään joku on toiminut tehtävässään, sitä enemmän hänellä olisi jaettavaa muille työyhteisön jäsenille. Ikävä kyllä usein tämä tieto liikkuu hyvin sattumanvaraisesti eteenpäin – jos liikkuu. Jos tämä tieto halutaan yhteisön käyttöön, tarvitaan dialogia, jonka kautta tieto siirtyy muille yhteisön jäsenille.
Dialogissa sisäitetty tieto, osaaminen ja kokemus tuodaan näkyväksi. Tässä vaiheessa on tärkeää hyväksyä, että oma näkökulma on vain yksi monista. Jokaisen uniikki tulokulma rikastaa kokonaiskuvaa ja auttaa tekemään yhä tarkempia ehdotuksia ja päätöksiä etenemisestä. Kun dialogissa ymmärystä on lisätty, sen pohjalta voidaan jossain vaiheessa tehdä toimenpide-ehdotuksia.
Kiteyttämisessä dialogissa jaettu tieto ja lisääntynyt ymmärrys kiteytetään ehdotukseksi siitä, miten edetään. Tämä voi olla pilotti, prototyyppi, MVP (minimun viable product), toimenpide-ehdotus eli yksinkertaisesti: ideoista muodostetaan suunnitelma siitä, miten toimitaan.
Viimeisessä vaiheessa ennen kierron alkamista uudelleen idea viedään käytäntöön rohkeana kokeiluna. Rohkean kokeilun ja sen pohjalta syntyvien havaintojen ja palautteen perusteella tapahtuu tekemällä oppimista, joka sisäistetään lisääntyneenä kokemuksena ja osaamisena. Tämän jälkeen voidaan jälleen kokoontua yhteen tarkastelemaan yhdessä kokeilusta opittua ja aloittamaan uusi tiedon luomisen kierto.
Chris Argyriksen tunnetuksi tekemä Double Loop Learning -malli kuvaa samaa ajatusta: ei ole mahdollista synnyttää aitoa muutosta, ellei oppimista tapahdu syvemmällä ajatusten, oletusten ja uskomusten tasolla:
“Single-loop” -oppiminen tapahtuu vain tulosten ja toimintamallien tasolla. Palautteen perusteella korjataan tekemistä, mutta ei katsota pintaa syvemmälle.
“Double-loop” -oppimista tapahtuu, kun pureudutaan toimintaa syvemmälle kulttuurin tasolle, jossa tarkastellaan ajatuksia, oletuksia, uskomuksia, odotuksia jne. – eli yhdellä sanalla sanoen mielenmalleja.
Ydinpointti on siis: syvää ja pysyvää muutosta ei tapahdu, ellei jatkuvasti pysähdytä pohtimaan ja keskustelemaan MIKSI tehdään, niin kuin tehdään.
Käytännössä prosessi, jossa tämänkaltaista jatkuvaa ja syvää oppimista aletaan harjoittelemaan, voisi näyttää esimerkiksi tältä:
Keskeisimpiä taitoja itseohjautuvuuden ja jatkuvan kehittämisen taustalla on dialogi ja vuorovaikutustaidot.
Lue lisää dialogisuuden ja vuorovaikutuksen kehittämisestä:
Kiinnostuitko ketterästä kehittämisestä?
Jätä yhteystietosi, niin olen yhteydessä sinuun arkipäivinä 24 tunnin sisällä.
*Nonaka & Takeuchi 1995, Knowledge Creating Company
