Vastine herätysliikejohtajien kannanottoon
Herätysliikejohtajat julkaisivat kannanoton perinteisen avioliittokäsityksen puolesta 20.3.2024. On hämmentävää, kuinka teologisesti ohut kannannotto on. Paljon ohuempi kuin helluntaikirkon vastaava muutama vuosi takaperin.
Ensimmäisessä kannanoton osiossa esitetään väite otsikkotasolla, että “Raamatun opetus avioliitosta on selkeä ja yksiselitteinen”. Perusteeksi useille väitteille on kaksi Raamatun jaetta. Käsittelen vain ensimmäisen osion väitteet, jolle koko loppuosa kannanotosta perustuu. Tässä kannanoton ensimmäisen osion väitteet:
“1. Raamatun opetus avioliitosta on selkeä ja yksiselitteinen
Uuden testamentin opetus avioliitosta on selkeä. Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto, joka on tarkoitettu elämän kestäväksi. (Hepr. 13:4)
Homoseksuaaliset parisuhteet eivät ole Jumalan tahto. Raamattu kutsuu tällaisia suhteita synniksi. (Room. 1:22-28)
Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, jossa suhtauduttaisiin myönteisesti tai osoitettaisiin hyväksyntää homoseksuaaliselle elämänmuodolle. Kristitty ei voi siunata syntiä. Raamatun opetus sitoo kristittyä myös tänä päivänä.
Homoseksuaalisen taipumuksen kanssa kipuilevat ihmiset eivät ole jollain tavoin syntisempiä kuin muut ihmiset. Olemme sitoutuneet tukemaan ja rohkaisemaan homoseksuaalisuutta kokevia kilvoittelemaan Raamatun mukaisessa elämässä.
Jokainen syntinen on Jumalalle rakas ja hänelle kuuluu kutsu parannukseen, syntien anteeksiantamukseen ja Jumalan armoon Kristuksen tähden.”
Kuinka selkeä Raamatun avioliittokanta onkaan?
Ensimmäisen väitteen mukaan UT:n opetus avioliitosta on “selkeä”. Avioliitto on väitteen mukaan yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto, joka on tarkoitettu elämän kestäväksi. Perusteeksi on esitetty Heprealaiskirjeen luvun 13 jaetta 4:
Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.
Tämä on suorastaan laiskaa. Väitteelle löytyisi parempiakin perusteluita. Raamatun jae ei ota kantaa avioliiton osapuolten sukupuoleen, eikä suoranaisesti myöskään kommentoi sen pituutta. Avioliiton pituus ei ole sukupuolineutraalissa avioliittokysymyksessä relevantti, joten ei mennä siihen sen syvemmin. Mutta tarkastellaan syvällisemmin kannanoton toista väitettä:
Onko avioliitto kategorisesti aina, kaikkialla ja kaikkina aikoina yhden miehen ja yhden naisen välinen?
Useimmiten perusteena tälle käytetään luomiskertomusta (1. Moos. 1–2 luvut), jonka Jeesus myös vahvistaa (Matt. 19:4–5). Hyppäys siitä, että ihminen luotiin “mieheksi” ja “naiseksi” siihen, että avioliitto on kategorisesti aina yhden miehen ja yhden naisen välinen, on suuri.
Raamattu itse antaa vakuuttavan esimerkin siitä, että Jumala hyväksyy myös muita luomisen arkkityypistä poikkeavia liittosuhteen muotoja. Raamattu ei missään kiellä kategorisesti moniavioisuutta. Moniavioisuus kielletään VT:n puolella kuninkailta (5. Moos. 17:17) ja UT:n puolella paimenilta ja vanhimmilta (1. Tim. 3:2, 1. Tim. 3:12, Tit. 1:6).
Kuitenkaan yleistä moniavioisuuskieltoa Raamatussa ei ole. Sen sijaan esim. Mooseksen laissa annetaan ohjeita moniavioisuuden oikeaoppiselle toteutukselle (2. Moos. 21:10). Tämän lisäksi Raamattu tunnistaa muitakin liittosuhteen muotoja:
Mies + vaimo + jalkavaimot (Abraham, Gideon, Nahor, Jaakob, Kaaleb, Manasse, Salomo…)
Mies + vaimo + vaimon omistamat orjat (1. Moos. 16)
Mies + veljen leski (1. Moos 38:6–10)
Raiskaaja + raiskatun uhri (5. Moos. 22:28–29)
Sotilas + sotavanki (4. Moos. 31:1–18; 5. Moos. 21:11–14)
Miesorja + naissorja (2. Moos. 21:4)
Jo tämän perusteella voidaan sanoa, että luomiskertomuksen yksi nainen + yksi mies ei ole normatiivinen käsky, vaan eräänlainen arkkityyppi, joka kauniisti esitetään luomisrunouden muodossa.
Luomiskertomuksen ytimessä ei ole liittosuhteen osapuolten sukupuoli. Keskeistä liittosuhteessa on yhteys, joka on vastaus ihmisen kokemaan yksinäisyyteen:
Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18)’
Tähän lääkkeeksi Jumala tarjoaa ensin eri eläinlajeja. Ihminen ei kuitenkaan ole niihin tyytyväinen. Siksi lopulta Jumala luo naisen, joka on samaa lihaa ja verta kuin mies:
Ja mies sanoi: -- Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. (1. Moos. 2:23)
Mitä yksi liha tarkoittaa tässä yhteydessä? Onko tämä viittaus komplementarismiin, eli sukupuolielinten yhteensopivuuteen? Onko se viittaus seksiin? Ei. Yksi liha on ilmaus sukulaisuussuhteesta ja avioliitossa muodostuu uusi sukulaisuussuhteen ydinyksikkö.
Ajatus luu luusta ja liha lihasta löytyy monesta kohtaa luomiskertomuksen jälkeen:
–– ja Laban sanoi hänelle: [Jaakobille] ”Sinä olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin minä." Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden verran (1. Moos. 29:14)
Daavid puhuu Juudan vanhimmille:
Te olette veljiäni, samaa lihaa ja verta kuin minä. Tekö olisitte viimeiset tuomaan kuninkaan takaisin? (2. Sam. 19:12)
Näissä kohdissa tuskin puhutaan seksistä. Ajatus on siis, että avioliitossa mies eroaa isästään ja äidistään ja muodostaa uuden sukulaisuussuhteen ydinyksikön naisen kanssa.
Homoseksuaaliset parisuhteet eivät ole Jumalan tahto?
Toinen väite esittää: “Homoseksuaaliset parisuhteet eivät ole Jumalan tahto. Raamattu kutsuu tällaisia suhteita synniksi. (Room. 1:22-28)”
Perusteeksi on otettu 7 jaetta Paavalin kirjeestä Roomalaisille:
“He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.”
Homoseksuaalinen orientaatio on hyvin uusi tieteellinen löytö. 1800-luvun loppupuoliskolla alkoi hahmottua ymmärrys siitä, että jotkut ihmiset kokevat seksuaalista ja/tai romanttista vetoa oman sukupuolen edustajiin ihan samalla tavalla kuin mies ja nainen kokevat toisiaan kohtaan. Tämä oli uusi löytö. “Sodomia” tai muulla nimellä kutsuttu ilmiö näyttäytyi ennen tätä “irstailuna”, jonkinlaisena seksuaalisena mässäilynä. Samoin kuin mässäilyssä normaali ruoka ei riitä, sodomiassa heteroseksi ei enää riittänyt vaan halu kohdistui myös omaa sukupuolta kohtaan. Raamatun kontekstissa käsitys on samanlainen, eikä seksuaalisen orientaation käsitettä tunnistettu.
Siksi tässäkin kannanotossa homoseksuaalisuus on terminä täysin väärä.
Olen käsitellyt samaa sukupuolta olevien seksikieltoja Raamatussa tarkemmin täällä, joten en mene siihen tässä syvemmälle.
Todettakoon vain, että kaikki ns. “homoseksikiellot” eivät todellisuudessa kommentoi homoseksuaalisen orientaation omaavien miesten tai naisten välistä liittosuhdetta, vaan kontekstina on aina joko riistosuhde (esim. pederastia tai ihmiskauppa) tai epäjumalanpalvelus/kulttiprostituutio.
Tämä on konteksti myös perusteena käytetyn Roomalaiskirjeen kohdalla. Paavali hyvin selkeästi ilmaisee, että konteksti on epäjumalanpalvelus:
Ensinnäkin Paavali toteaa, että nämä henkilöt ovat vaihtaneet Jumalan palvonnan epäjumalanpalvontaan, jonka takia hän on jättänyt heidät saastaisuuteen mielihalujensa valtaan.
— he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
Kuten muinaisen Israelin kansan aikana, myös Paavalin aikalaiset tunnistivat temppeliprostituution, johon liittyi seksiä samaa sukupuolta olevien välillä. Eli myös tällöin normaalista poikkeava seksuaalisuus liitettiin epäjumalanpalvelukseen ja kulttimenoihin.
Mikä oleellisinta, Roomalaiskirjeen 2. luku osoittaa, että Paavali käyttää ensimmäisen luvun jaejaksoa retorisena keinona osoittaakseen, että se joka tuomitsee on myös tuomion alainen:
Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. (Room. 2:1)
Jokainen on tehnyt syntiä ja Jumalan kirkkautta vailla. Jokainen on kutsuttu parannukseen, jättämään pahat tekonsa ja kääntymään Jumalan puoleen – seksuaalisesta orientaatiosta riippumatta.
Raamatussa ei ole yhtään homosuhteita puoltavaa kohtaa?
Kolmas väite esittää: “Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, jossa suhtauduttaisiin myönteisesti tai osoitettaisiin hyväksyntää homoseksuaaliselle elämänmuodolle. Kristitty ei voi siunata syntiä. Raamatun opetus sitoo kristittyä myös tänä päivänä.”
Tämä johtuu siitä, että Raamatun kontekstissa ei tunnistettu homoseksuaalista orientaatiota. Tämä ei tarkoita, etteikö homoja olisi ollut tuon ajan kulttuurissa, mutta ainakaan niitä ei tunnistettu orientaation käsitteen näkökulmasta. Raamattu ei siis kommentoi suoraan samaa sukupuolta olevien rakkaudellisia, uskollisia, tasa-arvoisia ja yksi-avioisia liittosuhteita.
Homot ovat samalla viivalla syntisyyden osalta muiden kanssa?
Neljäs väite esittää: “Homoseksuaalisen taipumuksen kanssa kipuilevat ihmiset eivät ole jollain tavoin syntisempiä kuin muut ihmiset. Olemme sitoutuneet tukemaan ja rohkaisemaan homoseksuaalisuutta kokevia kilvoittelemaan Raamatun mukaisessa elämässä.”
Tässä käytetään kahta syvän loukkaavaa termiä: “taipumus” ja “homoseksuaalisuutta kokeva”. Tämä osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä, mitä homoseksuaali kokee. Homous on syvä osa identiteettiä. Se ei ole “taipumus”. Se ei ole jotain, mihin “langetaan”. Homo kokee samalla tavalla syviä tunteita ja kaipuuta parisuhteeseen kuin heterokin.
Homoseksuaalinen orientaatio ei ole synti. Homo voi toki tehdä syntiä yhtä lailla kuin heterokin.
Kohta 5: “Jokainen syntinen on Jumalalle rakas ja hänelle kuuluu kutsu parannukseen, syntien anteeksiantamukseen ja Jumalan armoon Kristuksen tähden.”
Tästä tuskin on kenelläkään erimielisyyttä.
