“Raamattu kieltää homoseksuaalisuuden tai ainakin vähintään sen harjoittamisen”

Oletko kuullut tällaisen väitteen? Tällä viitataan siihen, että Raamatun 6–7 samaa sukupuolta olevien välistä seksiaktia kommentoivaa jaejaksoa tulkitaan kieltävän sen, mitä nykyään kutsumme homoseksuaalisuudeksi tai samaa sukupuolta olevien (homo)parisuhteeksi. Väitteen tekee hyvin ongelmalliseksi se, että homoseksuaalisuus on käsitteenä hyvin tuore, vain noin 140–150 vuoden ikäinen.

Raamatun kirjoittamisen aikaan (2. Mooseksen kirja n. 538-332 eaa.; Uuden testamentin maininnat ensimmäinen vuosisata) käsitys seksuaalisuudesta poikkesi merkittävästi siitä, miten sen nykyään ymmärrämme. Tätä kuvastaa hyvin se, ettei tuolloin ollut olemassa myöskään käsitettä “seksuaalisuus”.

On selvää, että ihmiset “harrastivat seksiä” ja lisääntyivät keskenään. Seksuaalisuutta ei kuitenkaan tarkasteltu ihmisen identiteetin erillisenä osatekijänä, vaan siihen liittyviä ilmiöitä tarkasteltiin eri käsitteiden kautta kuten esimerkiksi lihallisuus, viriiliys, intohimo, eroottisuus, läheisyys, rakkaus, välittäminen, maku (vrt. ruokahalu) ja halu kautta.

Ei ollut olemassa myöskään “seksuaalista identiteettiä”, kategorisointia sen mukaan, mihin seksuaalinen halu sisäsyntyisesti kohdistuu. Homo-, bi- ja heteroseksuaalisuus muotoutuivat käsitteiksi kuvaamaan tällaisia seksuaalisia identiteettejä vasta viime vuosisadan aikana. Yrityksiä lukea moderneja seksuaalisia identiteettejä antiikin teksteihin on tosin tehty, mutta palataan niihin hieman myöhemmin.

Käsitettä “homoseksuaalinen orientaatio” ei ollut ennen 1800-lukua

Sana “homoseksuaali” on yhdistelmä latinan sanasta homós ’sama’ sekä latinan sanasta sexualis ’sukupuoleen liittyvä’ (johdos sanasta sexus ’sukupuoli’). Ensimmäisen kerran sana esiintyi saksankielisenä 1869 ja englanninkielisenä 1892. Kyseessä oli lääketieteellinen termi ja sen merkitys ymmärrettiin vain hyvin pienessä akateemisessa piirissä. Yllättävän nopeasti sana alkoi esiintyä myös saksasta käännetyssä suomalaisessa lääketieteellisessä kirjallisuudessa 1900-luvun vaihteen molemmin puolin.

Ennen vuotta 1892 lääketieteellisessä kirjallisuudessa puhuttiin seksuaalisesta inversiosta, joka kuitenkaan ei ollut synonyymi sanalle homoseksuaalisuus. Inversion käsitettä käytettiin kuvaamaan kaikkea biologiselle sukupuolelle poikkeavaa käyttäytymistä. Kyse ei ollut siis ainoastaan siitä, mihin seksuaalinen halu kohdistuu, vaan kaikkeen perinteisestä sukupuoliroolista poikkeavaan käytökseen.

Tällaisia “poikkeavuuksia” löytyi valtava määrä ja osa niistä tuntuu jopa huvittavilta modernista lukijasta. Yksi tällainen poikkeavuus oli mm. se, jos mies oli erityisen kiinnostunut kissoista. Eräs varhainen seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava henkilö Karl Heinrich Ulrichs kuvasi vuonna 1862 “inversiotaan” sanoilla “naisen sielu vangittuna miehen ruumiiseen”. Seksuaalinen halu ja sen kohde ei ollut vielä käsitteellisesti irrottautunut maskuliinisyyden ja feminiiniyden käsitteistä.

1900-luvun vaihetta lähestyttäessä Havelock Ellis kampanjoi sen eteen, että seksuaalisen halun kohde irrotetaan sukupuoliroolista. Freudin Kolme esseetä (1905) vahvisti tätä erottelua. Seksuaalisen halun kohteen erottaminen sukupuoliroolin ilmentymästä mahdollisti uuden kategorisoinnin, joka perustui puhtaasti biologiseen sukupuoleen ja seksuaalisen halun kohteeseen.

Meille tuntuu käsittämättömältä, että aikaisemmin tuon yhden “homoseksuaalisuus” -käsitteen alle mahtui niinkin erilaisia ilmiöitä kuten: aktiivinen ja passiivinen seksuaalinen rooli, normaali ja epänormaali seksuaalinen rooli, maskuliininen ja feminiininen rooli, pederastia ja “lesbous” (palataan pederastiaan myöhemmin).

Kansan kieleen tämä sana tarttui hyvin hitaasti. Sana levisi anglosaksisessa maailmassa ja Suomessakin laajempaan käyttöön vasta toisen maailmansodan jälkeen. On myös syytä huomauttaa, että sanan, käsitteen ja ilmiön historia läntisen kulttuuripiirin ulkopuolella on täysin toinen, ja kuten tulemme huomaamaan, hyvin kulttuurisidonnainen.

Samaa sukupuolta olevien välinen erotiikka ennen 1800-lukua

Eikö sitten ollut samaa sukupuolta olevien välistä erotiikkaa tai romantiikkaa ennen 1800-lukua? Varmasti oli, mutta kuten jo olemme huomanneet, sitä tarkasteltiin hyvin erilaisen maailmankuvan ja käsitteiden kautta. Uuden ajan alussa käytössä oli epämääräinen termi sodomiitti, joka viittasi inversion lailla hyvin erilaisiin poikkeavuuksiin perinteisestä sukupuoliroolista. Inversion sijaan tosin sodomiitti oli hyvin negatiivisesti latautunut sana, joka juontui Raamatun Sodoman ja Gomorran dramaattisesta tarinasta. Muita 1700-luvulla käytössä olleita termejä olivat pederasti, molly ja sapphisti. Nämä sanat jo viittasivat selkeästi samaa sukupuolta olevien väliseen erotiikkaan, vaikkei homoseksuaalisuutta käsitteenä vielä ollut olemassa.

Koska artikkelin huomion kohteena on nimenomaan Raamatun ja ehkä vielä tarkemmin ottaen Uuden testamentin tekstit, on syytä keskittyä siihen, miten samaa sukupuolta olevien välinen erotiikka ymmärrettiin ensimmäisen vuosisadan hellenistisessä kulttuurissa.

Suomalaisessa akateemisessa kirjallisuudessa aihetta on käsitellyt Martti Nissinen. Hän siteeraa merkittävässä teoksessaan Homoeroticism in the Biblical World: A Historical Perspective (2004) David F. Greenbergiä, joka jakaa samaa sukupuolta olevien väliset suhteet neljään eri kategoriaan:

1. Transsukupolvinen homoseksuaalisuus, jossa osapuolet edustavat eri ikäkausia (kts. pederastia hieman myöhemmin)

2. Transsukupuolinen homoseksuaalisuus, jossa toinen osapuolista asettuu biologisesta sukupuolesta poikkeavaan sukupuolirooliin

3. Tasa-arvoinen/-vertainen samaa sukupuolta olevien parisuhde, ja

4. Luokkaeroihin perustuva homoseksuaalisuus (esim. seksiakti orjan ja omistajan välillä).

Nissinen kirjoittaa:

Tänään fokuksessa on selkeästi ja tarkasti määritellysti kolmas kategoria eli samaa sukupuolta olevien välinen tasa-arvoinen parisuhde. Tämä kategoria loistaa poissaolollaan antiikin ajan lähteissä. Kolme muuta kategoriaa sen sijaan on hyvin edustettuina antiikin lähteissä, mutta niiden rooli modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa on käytännössä olematon. [Oma suomennokseni] (Nissinen, 1998: 131)

Uuden testamentin kirjojen ja kirjeiden kirjoittamisen aikaan selkeästi yleisin samaa sukupuolta olevien välistä erotiikkaa sisältävä ilmiö oli pederastia.

Pederastia, nuoren pojan ja vanhemman miehen välinen “mentorointisuhde”

Antiikin Kreikassa pederastia oli kulttuurisesti täysin hyväksyttävä ilmiö. Sen ideaalissa muodossa kyse oli siitä, että eliittiin kuuluva vanhempi mies otti nuoren pojan suojelukseensa pedagogisessa mielessä. Käsite juontuu kreikan sanoista paid, poika(lapsi) ja erastēs, rakastaja. Ideaalissa ymmärryksessä tällaiseen “rakkaussuhteeseen” ei kuulunut seksiakti, mutta nykytiedon valossa se oli kuitenkin hyvin yleistä.

Pederastian osalta on syytä ymmärtää, että kysessä on vahvasti patriarkaalisuuteen liittyvä ilmiö. Ja on syytä alleviivata, että nämä vanhemmat miehet eivät olleet “homoseksuaaleja” meidän ymmärtämässä mielessä. He saattoivat olla kuka tahansa yläluokkaan kuuluva henkilö, joka oli aikoinaan itsekin ollut eromenos, eli rakkauden kohteena oleva poika. Nämä aikuiset miehet olivat myös arvostettuja aviomiehiä ja perheenisiä. Nykykäsitteistä lähimmäksi osuisi siis ennemmin biseksuaali.

Patriarkaalisessa yhteiskunnassa keskeisintä oli se, kuka on seksiaktissa passiivinen ja kuka aktiivinen osapuoli. Vanhempi mies oli aina aktiivinen osapuoli ja se, jolle tuotettiin seksuaalista mielihyvää. Nuoremman pojan tai vaikkapa naisen tai orjan mielihyvällä ei ollut käytännössä merkitystä. He olivat miehen seksuaalisen halun ja tyydytyksen passiivisia kohteita.

Oli täysin käsittämätön ajatus ja hyvin häpeällistä ja alentavaa, jos mies “alentui” naisen asemaan penetroitavaksi.

Aristofanes ja myytti homouden synnystä

Yksi merkittävimpiä antiikin lähteitä kuvaamaan samaa sukupuolta olevien välistä erotiikkaa on Platonin Pidot (Symposium), jossa kuvataan ihmisen eroottisen halun alkumyyttiä. Teksitssä Aristofanes kertoo tarinan, miksi joidenkin ihmisten eroottinen mielenkiinto kohdistuu vastakkaista ja joidenkin samaa sukupuolta olevia kohtaan. Tähän myyttiin on yritetty lukea sisään moderni ajatus homo- ja heteroseksuaalisuudesta. Lähemmässä tarkastelussa tämä kuitenkin osoittautuu virheelliseksi käsitykseksi.

Aristofaneen mukaan ihmiset olivat alunperin pyöreitä, kahdeksanraajaisia olioita, joilla oli kahdet kasvot ja kahdet sukupuolielimet (takana ja edessä). Nämä oliot edustivat kolmea sukupuolta: mies, nainen ja androgyyni. Näyttääkseen kaapin paikan näille mahtaville otuksille Zeus halkaisi heidät kahtia, venytti ihon paljastuneen lihaksen päälle ja sitoi nahan yhteen navan kohdalla. Heidän päänsä pyöri 180-astetta, jotta heidän uhmansa seuraus oli jatkuvasti heidän edessään. Nämä puoliskot etsivät toisiaan ja löytäessään toisensa tarrautuivat epätoivoisesti toisiinsa ja yrittivät palauttaa ennalleen alkuperäisen yhteyden.

Zeus koki sääliä näitä otuksia kohtaan ja siirsi sukupuolielimet toiselle (kasvojen) puolelle ja keksi seksiaktin, jotta he voisivat edes hetkellisesti kokea yhteyttä kadonneeseen puoliskoonsa. Aristofaneen mukaan tämä selittää, miksi alkuperäisestä androgyyneistä polveutuneet miehet kohdistavat halunsa naiseen, alkuperäisestä miehestä polveutuneet kohdistavat halunsa oman sukupuolen edustajiin jne.

Tästä on vedetty johtopäätös, että jo Platonin aikana ymmärrettiin homo- ja heteroseksuaalinen orientaatio ja niiden eroavaisuudet. Tarkemmassa tarkastelussa tämä osoittautuu kuitenkin vääräksi tulkinnaksi.

Ensinnäkin, Platonin kategorisoinnissa on kolme “seksuaalista orientaatiota”, eikä mikään Aristofaneen sanoissa viittaa siihen, että miehillä, jotka haluavat miehiä tai naisilla, jotka haluavat naisia olisi mitään yhteistä. Päin vastoin, ennemmin kategorioita tai “seksuaalisia orientaatioita” on vain yksi: arkaainen trauma, jonka myötä seksuaalinen halu on luonteeltaan kaikille identtinen. Etsimme kaikki samaa seksuaalisen halun kohteelta: kadonnutta yhteyttä.

Toiseksi, Aristofaneen kuvaus miehistä, jotka etsivät samaa sukupuolta olevaa puoliskoaan poikkeaa merkittävästi muista kategorioista. Seuraavaksi Platon käytännössä kuvaa pederastisen käytännön, jossa nuori poika, eromenos, kokee rakkautta vanhempaan mieheen ja nämä vanhemmat miehet, erastes, kokevat rakkautta nuorempaan poikaan.

On myös merkittävää, että Aristofaneen ymmärryksessä tämä halu myös muuttuu vanhetessa: eromenoksesta tulee vanhempana erastes.

Myytin perusteella voisi olettaa, että olisi olemassa kategoria, jossa kaksi aikuista miestä tuntisivat eroottista halua toinen toistaan kohtaan. Aristofanes tuntuu kuitenkin olevan täysin tietämätön tällaisesta vaihtoehdosta.

Raamatun arsenokoites ja malakos suhteessa pederastiaan

Kun tarkastelemme Uuden testamentin tekstejä liittyen samaa sukupuolta olevien seksiakteihin, edellä avattu käsitys pederastiasta on se konteksti, josta käsin aikalaiset lukivat Paavalin kirjeitä. Näille juutalaisille, jotka elivät hellenistisessä kulttuurissa roomalaisten keskuudessa, tämä käytäntö oli tietysti täysin käsittämätön. Toinen tunnettu ilmiö oli kulttiprostituutio, johon palataan hieman myöhemmin.

Paavalin kirjeissä on kaksi keskeistä syntilistaa, joita on käytetty tuomitsemaan homoseksuaalisuus ja homosuhteet:

Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet [malakoi; arsenokoitai], eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. (1. Kor. 6:9–10)

Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten [arsenokoitai], ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. (1. Tim. 1:9–10)

On ensinnäkin tärkeää huomauttaa, että nämä sanat on käännetty hyvin eri tavoilla eri aikoina. Esim. suomenkielisessä 1938-vuoden käännöksessä malakoi on käännetty hekumoitsijat ja arsenokoitai on käännetty miehimykset.

Arsen / koites (vrt. Leviticus)

Room 1. kulttiprostituutio, eliitin orgiat, Gagnon

Kulttuurisen kontekstin avaaminen 1. vuosisata

Miten seuraavilla vuosisadoilla ja keskiajalla nämä sanat ymmärrettiin kirkon parissa

1900-luku: mitä kulttuuriset ilmiöt nostivat homoseksuaalisuuden orientaatioksi ja identiteetiksi?

Miten nykykulttuurista käsin tulisi tulkita Raamatun homoseksikiellot?

Lähteet:

Halperin, David M.; One Hundred Years of Homosexuality: and other essays on Greek love, (1990)

Löfström, Jan; Homoseksuaalisuus suomalaisessa suullisessa perinteessä ja muistitiedossa, Elektroloristi (2/1995)

Nissinen, Martti; Homoeroticism in the Biblical World: A Historical Perspective (2004)