Liian usein huomaan olevani uupunut ja voimieni äärirajoilla.
Pari kertaa olen jopa käynyt burnoutin partaalla, mutta kiitos osaavan työterveyspsykologin, sain hyviä vinkkejä arjessa jaksamiseen.
Suurin haasteeni on aina ollut se, että tartun minulle tärkeisiin asioihin niin intohimoisesti, että oma hyvinvointi jää taka-alalle. Aikaisemmin suuri ongelma oli se, että lupauduin tekemään asioita miellyttämisen halusta. Nykyään ongelma on se, että olisi niin paljon mielenkiintoisia asioita, joissa haluaisi olla mukana.
Tärkein kysymys on: osaammeko erottaa oleellisen epäoleellisesta?
Loppujen lopuksi meidän elämä koostuu pienistä arjen valinnoista. Millä perusteella teemme nuo valinnat? Tiedämmekö mitä todella haluamme elämältämme? Olenko minä ohjaksissa vai vastaanko vain ympäristön odotuksiin?
Jos meillä ei ole selkeitä ankkureita, minkä perusteella valintamme teemme, ajelehdimme ulkoisten paineiden ristiaallokossa. Vähempikin syö voimamme.
Monesti stressiin tarjotaan lääkkeeksi erilaisia työkaluja, Pomodoroa, 4-3-2-1-mallia ja muita vinkkejä. Ongelmana on se, että usein nämä työkalut vain auttavat meitä venymään vähän lisää.
Työkalut ovat hyviä ja tarjoan niitä itsekin, mutta vasta, kun valmennettava tietää mihin on olennaista käyttää aikaa ja energiaa ja mihin ei.
Alla olevaan “Laurin stressin hallinnan muistilistaan” olen koonnut kysymyksiä, jotka auttavat meitä sukeltamaan syvemmälle, ja pohtimaan niitä ankkureita ja perustuksia, joiden pohjalta voimme tehdä sekä isoja että pieniä elämän valintoja. Saat avattua kyselyn uuteen ikkunaan tämän napin kautta:
Kysely on muokattu Greg McKeownin kirjan “Essentialism – Disciplined Pursuit of Less” pohjalta.
