Lauri Koittola
Stressinhallinnan anatomia

Hiipiikö epämääräinen stressi arkeesi, etkä aina edes osaa paikantaa, mistä se johtuu? Voi olla, että taustalla on joko ristiriita fokuksesi ja prioriteettien tai prioriteettien ja arvojesi välillä. Tein testin, jolla voit selvittää oman stressinhallinnan tasoasi.

Yksilövalmennuksen yksi tavoite on lähteä kartoittamaan näitä eri tasoja ja sitä, kuinka hyvin ne ovat linjassa. Ratkaisukeskeisyys tuo tutkimusmatkaan ryhtiä ja auttaa löytämään langan päitä jo usein ensimmäisessä valmennustuokiossa. Se myös tekee valmennuksesta hyvin henkilökohtaista ja käytännöllistä.

Stressinhallinnan anatomia
Lauri Koittola
Kalenterin kevätsiivous

Yksi harvoja viimeisen vuoden positiivisia puolia on ollut kalenterin tyhjeneminen monesta turhasta asiasta. Jos edelleen tuntuu siltä, että kalenterissa on liian vähän aikaa tärkeille asioille, on aika tehdä kalenterin kevätsiivous.

Tässä kalenterin kevätsiivouksessa meitä auttaa essentialismi* ja sen kolme vaihetta:

1) Tutki: selvitä itsellesi mitkä asiat ovat sinulle todella tärkeitä

2) Tuhoa: karsi kaikki turhat aika- ja energiasyöpöt

3) Toteuta: tee tärkeimpien asioiden toteutuksesta mahdollisimman vaivatonta.

Kalenterin kevätsiivous
Lauri Koittola
Istutetaan punapuita

Astuminen uuteen vuoteen on aina yhtä inspiroiva kokemus. Alkava vuosi on puhdasta potentiaalia. On aika unelmoida, pohtia tavoitteita ja miettiä prioriteetteja.

Viime vuosi oli monella tasolla ja monella tapaa muutosten vuosi. Olosuhteista huolimatta koen, että vuosi 2020 oli minulle yksi parhaimmista. Ennen kaikkea sitä maalasi viimeisen askeleen ottaminen vapauteen – kaapista ulos tulo ja hieman sen jälkeen parisuhde, jollaista en kuvitellut koskaan saavani. Vihdoin kaksi todellisuutta – oma sisäinen ja kätketty maailmani sekä ulkoinen todellisuus, jossa mukauduin ympäristön olettamiini odotuksiin – sulautuivat yhteen.

2020 oli myös vuosi, jolloin aloitin virallisesti yritystoimintani. Olosuhteet olivat vastatuuleen, mutta silti päätin hypätä tuntemattomaan. Ainakaan vielä en ole katunut hetkeäkään. Alkava vuosi näyttää mihin suuntaan tieni vie.

Istutetaan punapuita
Lauri Koittola
Arvot arkea ohjaamassa: "Vaikuttaminen"

“Se sai minut vakuuttumaan yhä enemmän ja enemmän siitä, että “kutsumukseni” – jonka perässä olin juossut suuren osaa elämästäni – ei ollut niinkään jokin tulevaisuudessa häämöttävä tehtävä, asema tai rooli.”

Suuren osan elämän merkityksellisyyttä minulle tuo ajatus siitä, että voisin omalla toiminnallani olla vaikuttamassa hyvää ympärilläni ja tekemässä maailmasta parempaa paikkaa omalta pieneltä osaltani. Tätä vaikuttamisen arvoa voisin nimittää myös “palvelemiseksi”, “solidaarisuudeksi”, “yhteistyöksi”, “dialogisuudeksi” tai “valmentamiseksi”.

Kolmen ydinarvon sarjassa vaikuttaminen asettuu luontevasti osaksi jatkumoa: aitous olla oma itseni on perustana sille, että kykenen olemaan läsnä itselleni ja muille. Kyky olla aidosti ja empaattisesti läsnä itselleni ja muille on perusta vaikuttamiselle ja palvelemiselle.

Arvot arkea ohjaamassa: "Vaikuttaminen"
Lauri Koittola
Arvot arkea ohjaamassa: "Läsnäolo"

"Läsnäoloa tarvitaan, sillä muuten joko elämme menneisyyden haamujen opastamina tai “sitkun”-elämää tulevaisuuden pilvilinnoissa.”

En tiedä onko “läsnäolo” paras nimitys tälle yhdelle ydinarvoistani, mutta se on ainakin käytännöllinen muistutus siitä, mitä sillä haen. Se voisi olla myös “hetkessä eläminen”, “välittäminen”, “pysähtyminen”, “yksinkertaisuus”, “kiitollisuus, “hiljentyminen”, “empatia”. Joka tapauksessa haluan välittää sillä kahta asiaa: 1) läsnäolo itselleni, eli pystähtymistä tähän hetkeen ja 2) läsnäolo toiselle, eli keskittynyt ja välittävä huomio kanssani olevaa henkilöä kohtaan.

Läsnäolon arvo rakentuu ensimmäisen esittelemäni ydinarvoni eli aitouden perustalle. On mahdotonta olla läsnä, jos ei ole ensin aito ja rehellinen itselle sekä muille siitä, kuka todella on.

Arvot arkea ohjaamassa: "Läsnäolo"

valmennus

Kalenterin kevätsiivous

Kalenterin kevätsiivous

Yksi harvoja viimeisen vuoden positiivisia puolia on ollut kalenterin tyhjeneminen monesta turhasta asiasta. Jos edelleen tuntuu siltä, että kalenterissa on liian vähän aikaa tärkeille asioille, on aika tehdä kalenterin kevätsiivous.

Tässä kalenterin kevätsiivouksessa meitä auttaa essentialismi* ja sen kolme vaihetta:

1) Tutki: selvitä itsellesi mitkä asiat ovat sinulle todella tärkeitä

2) Tuhoa: karsi kaikki turhat aika- ja energiasyöpöt

3) Toteuta: tee tärkeimpien asioiden toteutuksesta mahdollisimman vaivatonta.

Istutetaan punapuita

Istutetaan punapuita

Astuminen uuteen vuoteen on aina yhtä inspiroiva kokemus. Alkava vuosi on puhdasta potentiaalia. On aika unelmoida, pohtia tavoitteita ja miettiä prioriteetteja.

Viime vuosi oli monella tasolla ja monella tapaa muutosten vuosi. Olosuhteista huolimatta koen, että vuosi 2020 oli minulle yksi parhaimmista. Ennen kaikkea sitä maalasi viimeisen askeleen ottaminen vapauteen – kaapista ulos tulo ja hieman sen jälkeen parisuhde, jollaista en kuvitellut koskaan saavani. Vihdoin kaksi todellisuutta – oma sisäinen ja kätketty maailmani sekä ulkoinen todellisuus, jossa mukauduin ympäristön olettamiini odotuksiin – sulautuivat yhteen.

2020 oli myös vuosi, jolloin aloitin virallisesti yritystoimintani. Olosuhteet olivat vastatuuleen, mutta silti päätin hypätä tuntemattomaan. Ainakaan vielä en ole katunut hetkeäkään. Alkava vuosi näyttää mihin suuntaan tieni vie.

Arvot arkea ohjaamassa: "Vaikuttaminen"

Arvot arkea ohjaamassa: "Vaikuttaminen"

“Se sai minut vakuuttumaan yhä enemmän ja enemmän siitä, että “kutsumukseni” – jonka perässä olin juossut suuren osaa elämästäni – ei ollut niinkään jokin tulevaisuudessa häämöttävä tehtävä, asema tai rooli.”

Suuren osan elämän merkityksellisyyttä minulle tuo ajatus siitä, että voisin omalla toiminnallani olla vaikuttamassa hyvää ympärilläni ja tekemässä maailmasta parempaa paikkaa omalta pieneltä osaltani. Tätä vaikuttamisen arvoa voisin nimittää myös “palvelemiseksi”, “solidaarisuudeksi”, “yhteistyöksi”, “dialogisuudeksi” tai “valmentamiseksi”.

Kolmen ydinarvon sarjassa vaikuttaminen asettuu luontevasti osaksi jatkumoa: aitous olla oma itseni on perustana sille, että kykenen olemaan läsnä itselleni ja muille. Kyky olla aidosti ja empaattisesti läsnä itselleni ja muille on perusta vaikuttamiselle ja palvelemiselle.

Arvot arkea ohjaamassa: "Läsnäolo"

Arvot arkea ohjaamassa: "Läsnäolo"

"Läsnäoloa tarvitaan, sillä muuten joko elämme menneisyyden haamujen opastamina tai “sitkun”-elämää tulevaisuuden pilvilinnoissa.”

En tiedä onko “läsnäolo” paras nimitys tälle yhdelle ydinarvoistani, mutta se on ainakin käytännöllinen muistutus siitä, mitä sillä haen. Se voisi olla myös “hetkessä eläminen”, “välittäminen”, “pysähtyminen”, “yksinkertaisuus”, “kiitollisuus, “hiljentyminen”, “empatia”. Joka tapauksessa haluan välittää sillä kahta asiaa: 1) läsnäolo itselleni, eli pystähtymistä tähän hetkeen ja 2) läsnäolo toiselle, eli keskittynyt ja välittävä huomio kanssani olevaa henkilöä kohtaan.

Läsnäolon arvo rakentuu ensimmäisen esittelemäni ydinarvoni eli aitouden perustalle. On mahdotonta olla läsnä, jos ei ole ensin aito ja rehellinen itselle sekä muille siitä, kuka todella on.

Arvot arkea ohjaamassa: “Aitous”

Arvot arkea ohjaamassa: “Aitous”

“Arvojen ja niiden välisten suhteiden selvittäminen on uskomattoman voimakas työkalu arjen hallitsemiseen ja valintojen tekemiseen päivittäisessä elämässä.”

Vielä jokin aika sitten puhe arvoista meni samaan jargonkategoriaan kuin missiot, visiot, strategiat ja muut välillä arjesta täysin irralliseksi jäävät käsitteet. Vasta kun kunnolla sisäistin, mitä niillä tarkoitetaan, ne alkoivat muuttua hyvinkin käytännöllisiksi arkea ohjaaviksi ja selkeyttäviksi tienviitoiksi.

Ensinnäkin, mitä arvot ovat?

Meidän arvomme ovat vastauksia kysymykseen, mitkä asiat ovat meille todella tärkeitä? Yksilövalmennuksissa käytän kokonaisen session näiden kartoittamiseen. Jos kysyy, “mitkä ovat sinun arvosi?”, saa yleensä vastaan tyhjän katseen. Sen sijaan jokainen meistä osaa vastata siihen, mitkä asiat ovat meille tärkeitä.

Laurin stressin hallinnan muistilista

Laurin stressin hallinnan muistilista

Tärkein kysymys on: osaammeko erotta oleellisen epäoleellisesta?

Loppujen lopuksi meidän elämä koostuu pienistä arjen valinnoista. Millä perusteella teemme nuo valinnat? Tiedämmekö mitä todella haluamme elämältämme? Olenko minä ohjaksissa vai vastaanko vain ympäristön odotuksiin?

Jos meillä ei ole selkeitä ankkureita, minkä perusteella valintamme teemme, ajelehdimme ulkoisten paineiden ristiaallokossa. Vähempikin syö voimamme.

Alla olevaan “Laurin stressin hallinnan muistilistaan” olen koonnut kysymyksiä, jotka auttavat meitä sukeltamaan syvemmälle, ja pohtimaan niitä ankkureita ja perustuksia, joiden pohjalta voimme tehdä sekä isoja että pieniä elämän valintoja.

Turvallinen jumitus vai riskipitoinen seikkailu?

Turvallinen jumitus vai riskipitoinen seikkailu?

Muutos on pelottavaa. On se sitten muutto uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, uuden työpaikan hakeminen, lapsen saaminen tai yrityksen perustaminen, muutos pelottaa. On paljon helpompaa pysyä tutussa ja turvallisessa kuin ottaa riskejä ja antautua muutokselle. Mutta onko se paikalleen jämähtäminen lopulta se turvallinen vaihtoehto?

Paikallaan pysyminen tuntuu turvalliselta, mutta sen vaikutukset voivat olla tuhoisat.

Mikä muu selittäisi sen, että niin moni pysyy epäterveessä suhteessa tai työpaikassa, jota vihaa? Muutos tuntuu pelottavalta, vaikka se olisi tie vapauteen ja parempaan elämään.

Loputon tarve miellyttää

Loputon tarve miellyttää

Minulla oli aikoinaan jopa sairaalloinen tarve kokea tulevani hyväksytyksi. Kolikon toisella puolella on syvä pelko sen suhteen, mitä tapahtuu, jos ei koekaan olevansa hyväksytty: olemme jatkuvasti kielekkeen reunalla ja pelkäämme mitä rotkon pohjalta löytyy – hylätyksi tuleminen, yksinäisyys, arvottomuus, häpeä – sekä niihin liittyvä syvä kipu. Useimmiten emme uskaltaudu edes kurkistamaan reunalta, sillä pelko putoamisesta on niin suhteettoman suuri. Sen sijaan otamme askeleita taaksepäin ja keskitymme hyväksynnän hakemiseen mitä mielikuvituksellisimmin keinoin.

Mitä tekisin, jos en pelkäisi?

Mitä tekisin, jos en pelkäisi?

Olin totaalisen jumissa elämäni kanssa. En oikein tiennyt tarkalleen, mitä halusin elämältäni. Vaikka olisin tiennyt, minulla ei ollut juurikaan uskoa kykyihini saavuttaa unelmia. Vertailin epävarmana itseäni jatkuvasti muihin, enkä nähnyt itsessäni sitä, mitä elämässä etenemiseen vaaditaan. Ajelehdin hapuillen eteenpäin päivästä toiseen ja kulutin vapaa-aikaani pääasiassa pakenemalla tietokonepelien maailmaan. Edes siellä olin ja osasin jotain.

 
Lauri_valkoinen (1).png