Arvoja käsittelevän sarjan osa 2/3.
En tiedä onko “läsnäolo” paras nimitys tälle yhdelle ydinarvoistani, mutta se on ainakin käytännöllinen muistutus siitä, mitä sillä haen. Se voisi olla myös “hetkessä eläminen”, “välittäminen”, “pysähtyminen”, “yksinkertaisuus”, “kiitollisuus, “hiljentyminen”, “empatia”. Joka tapauksessa haluan välittää sillä kahta asiaa:
1) läsnäolo itselleni, eli pystähtymistä tähän hetkeen ja 2) läsnäolo toiselle, eli keskittynyt ja välittävä huomio kanssani olevaa henkilöä kohtaan.
Läsnäolon arvo rakentuu ensimmäisen esittelemäni ydinarvoni eli aitouden perustalle. On mahdotonta olla läsnä, jos ei ole ensin aito ja rehellinen itselle sekä muille siitä, kuka todella on.
Läsnäoloa tarvitaan, sillä muuten joko elämme menneisyyden haamujen opastamina tai “sitkun”-elämää tulevaisuuden pilvilinnoissa.
Läsnäolon murtaa helposti myös liika rationalisoiminen ja liikaa omissa ajatuksissa harhailu. Olemme länsimaissa kadottanut terveen kehoyhteyden ja yksinkertaisen hetkessä elämisen taidon. Kun edellisen työsuhteen aikana olin pari kertaa burnoutin partaalla, osaavat työterveyspsykologit muistuttivat hengittämisen merkityksen hyvinvoinnille. Pitkä uloshengitys aktivoi parasympaattista hermostoa ja katkaisee “pakene tai taistele” -reaktion eli stressikierteen elimistössä. Edelleen opettelen pysähtymisen taitoa niissä hetkissä, kun stressi tuntuu valtaavan mielen ja kehon.
Toinen läsnäolon muoto on olla läsnä seurassani olevalle henkilölle. Yksi käytännöllinen muoto tästä on kunnioittava ja keskittynyt kuunteleminen. Kun opiskelin valmennusta, erään kolmipäiväisen valmennuskerran aikana päätin keskittyä tähän läsnäolevaan kuuntelemiseen. Päätin olla täysin keskittynyt siihen, mitä läsnäoleva henkilö juuri sillä hetkellä sanoo.
Oli järkyttävää huomata, kuinka paljon omaa keskittymistäni häiritsi se, mitä halusin sanoa seuraavaksi kommentoidakseni tai esittääkseni lisäkysymyksiä.
Ehkä 80% energiasta meni siihen, että yritin pitää mielessäni minulle tärkänä pitämäni ajatuksen. Vain 20% meni kuunteluun. Jos huomasin, että olin taas uponnut ajatuksiini, päätin keskeyttää puhuvan henkilön nostamalla käden ja kysymällä “voitko sanoa tuon vielä uudestaan?”. Oli hämmentävää huomata, kuinka paljon minulta olisi mennyt ohi, jos olisin vain palannut kuuntelemaan toista ilman kertausta.
Oli myös vapauttavaa vain päästää irti siitä tarpeesta sanoa jotain “tärkeää”. Se mikä oli todella tärkeää, palautui kyllä mieleen yrittämättäkin ja juuri oikaan aikaan.
Kuunteleminen on myös tärkeä osa empaattista ja välittävää läsnäoloa. Olen huomannut, että usein paljon tärkeämpää on vain kuunnella keskittyneesti kuin antaa vastauksia tai ehdotuksia. Tämä pätee sekä ystävyyssuhteissa että yksilövalmennuksissa.
Kuinka läsnä olet itsellesi ja ympärilläsi oleville henkilöille? Kuinka hyvin osaat elää hetkessä ilman, että liikaa elät menneisyydessä tai tulevaisuudessa?
Valmennuksessa on mahdollista tehdä treenejä, jotka auttavat löytämään tämän läsnäolon taidon uudelleen sekä pohtimaan juuri itselle sopivia työkaluja arkea helpottamaan. Hetkessä elämisen taito on yksi keskeisimpiä työkaluja merkityksellisen ja levollisen arjen löytämiseen kiireenkin keskelle.
Löydä itsesi, kartoita unelmasi, viitoita polkusi.
– Lauri
