kiitollisuus

Istutetaan punapuita

Istutetaan punapuita

Astuminen uuteen vuoteen on aina yhtä inspiroiva kokemus. Alkava vuosi on puhdasta potentiaalia. On aika unelmoida, pohtia tavoitteita ja miettiä prioriteetteja.

Viime vuosi oli monella tasolla ja monella tapaa muutosten vuosi. Olosuhteista huolimatta koen, että vuosi 2020 oli minulle yksi parhaimmista. Ennen kaikkea sitä maalasi viimeisen askeleen ottaminen vapauteen – kaapista ulos tulo ja hieman sen jälkeen parisuhde, jollaista en kuvitellut koskaan saavani. Vihdoin kaksi todellisuutta – oma sisäinen ja kätketty maailmani sekä ulkoinen todellisuus, jossa mukauduin ympäristön olettamiini odotuksiin – sulautuivat yhteen.

2020 oli myös vuosi, jolloin aloitin virallisesti yritystoimintani. Olosuhteet olivat vastatuuleen, mutta silti päätin hypätä tuntemattomaan. Ainakaan vielä en ole katunut hetkeäkään. Alkava vuosi näyttää mihin suuntaan tieni vie.

Arvot arkea ohjaamassa: "Läsnäolo"

Arvot arkea ohjaamassa: "Läsnäolo"

"Läsnäoloa tarvitaan, sillä muuten joko elämme menneisyyden haamujen opastamina tai “sitkun”-elämää tulevaisuuden pilvilinnoissa.”

En tiedä onko “läsnäolo” paras nimitys tälle yhdelle ydinarvoistani, mutta se on ainakin käytännöllinen muistutus siitä, mitä sillä haen. Se voisi olla myös “hetkessä eläminen”, “välittäminen”, “pysähtyminen”, “yksinkertaisuus”, “kiitollisuus, “hiljentyminen”, “empatia”. Joka tapauksessa haluan välittää sillä kahta asiaa: 1) läsnäolo itselleni, eli pystähtymistä tähän hetkeen ja 2) läsnäolo toiselle, eli keskittynyt ja välittävä huomio kanssani olevaa henkilöä kohtaan.

Läsnäolon arvo rakentuu ensimmäisen esittelemäni ydinarvoni eli aitouden perustalle. On mahdotonta olla läsnä, jos ei ole ensin aito ja rehellinen itselle sekä muille siitä, kuka todella on.