Lauri Koittola
Stressinhallinnan anatomia

Hiipiikö epämääräinen stressi arkeesi, etkä aina edes osaa paikantaa, mistä se johtuu? Voi olla, että taustalla on joko ristiriita fokuksesi ja prioriteettien tai prioriteettien ja arvojesi välillä. Tein testin, jolla voit selvittää oman stressinhallinnan tasoasi.

Yksilövalmennuksen yksi tavoite on lähteä kartoittamaan näitä eri tasoja ja sitä, kuinka hyvin ne ovat linjassa. Ratkaisukeskeisyys tuo tutkimusmatkaan ryhtiä ja auttaa löytämään langan päitä jo usein ensimmäisessä valmennustuokiossa. Se myös tekee valmennuksesta hyvin henkilökohtaista ja käytännöllistä.

Stressinhallinnan anatomia
Lauri Koittola
Kalenterin kevätsiivous

Yksi harvoja viimeisen vuoden positiivisia puolia on ollut kalenterin tyhjeneminen monesta turhasta asiasta. Jos edelleen tuntuu siltä, että kalenterissa on liian vähän aikaa tärkeille asioille, on aika tehdä kalenterin kevätsiivous.

Tässä kalenterin kevätsiivouksessa meitä auttaa essentialismi* ja sen kolme vaihetta:

1) Tutki: selvitä itsellesi mitkä asiat ovat sinulle todella tärkeitä

2) Tuhoa: karsi kaikki turhat aika- ja energiasyöpöt

3) Toteuta: tee tärkeimpien asioiden toteutuksesta mahdollisimman vaivatonta.

Kalenterin kevätsiivous
Lauri Koittola
Istutetaan punapuita

Astuminen uuteen vuoteen on aina yhtä inspiroiva kokemus. Alkava vuosi on puhdasta potentiaalia. On aika unelmoida, pohtia tavoitteita ja miettiä prioriteetteja.

Viime vuosi oli monella tasolla ja monella tapaa muutosten vuosi. Olosuhteista huolimatta koen, että vuosi 2020 oli minulle yksi parhaimmista. Ennen kaikkea sitä maalasi viimeisen askeleen ottaminen vapauteen – kaapista ulos tulo ja hieman sen jälkeen parisuhde, jollaista en kuvitellut koskaan saavani. Vihdoin kaksi todellisuutta – oma sisäinen ja kätketty maailmani sekä ulkoinen todellisuus, jossa mukauduin ympäristön olettamiini odotuksiin – sulautuivat yhteen.

2020 oli myös vuosi, jolloin aloitin virallisesti yritystoimintani. Olosuhteet olivat vastatuuleen, mutta silti päätin hypätä tuntemattomaan. Ainakaan vielä en ole katunut hetkeäkään. Alkava vuosi näyttää mihin suuntaan tieni vie.

Istutetaan punapuita
Lauri Koittola
Arvot arkea ohjaamassa: "Vaikuttaminen"

“Se sai minut vakuuttumaan yhä enemmän ja enemmän siitä, että “kutsumukseni” – jonka perässä olin juossut suuren osaa elämästäni – ei ollut niinkään jokin tulevaisuudessa häämöttävä tehtävä, asema tai rooli.”

Suuren osan elämän merkityksellisyyttä minulle tuo ajatus siitä, että voisin omalla toiminnallani olla vaikuttamassa hyvää ympärilläni ja tekemässä maailmasta parempaa paikkaa omalta pieneltä osaltani. Tätä vaikuttamisen arvoa voisin nimittää myös “palvelemiseksi”, “solidaarisuudeksi”, “yhteistyöksi”, “dialogisuudeksi” tai “valmentamiseksi”.

Kolmen ydinarvon sarjassa vaikuttaminen asettuu luontevasti osaksi jatkumoa: aitous olla oma itseni on perustana sille, että kykenen olemaan läsnä itselleni ja muille. Kyky olla aidosti ja empaattisesti läsnä itselleni ja muille on perusta vaikuttamiselle ja palvelemiselle.

Arvot arkea ohjaamassa: "Vaikuttaminen"
Lauri Koittola
Arvot arkea ohjaamassa: "Läsnäolo"

"Läsnäoloa tarvitaan, sillä muuten joko elämme menneisyyden haamujen opastamina tai “sitkun”-elämää tulevaisuuden pilvilinnoissa.”

En tiedä onko “läsnäolo” paras nimitys tälle yhdelle ydinarvoistani, mutta se on ainakin käytännöllinen muistutus siitä, mitä sillä haen. Se voisi olla myös “hetkessä eläminen”, “välittäminen”, “pysähtyminen”, “yksinkertaisuus”, “kiitollisuus, “hiljentyminen”, “empatia”. Joka tapauksessa haluan välittää sillä kahta asiaa: 1) läsnäolo itselleni, eli pystähtymistä tähän hetkeen ja 2) läsnäolo toiselle, eli keskittynyt ja välittävä huomio kanssani olevaa henkilöä kohtaan.

Läsnäolon arvo rakentuu ensimmäisen esittelemäni ydinarvoni eli aitouden perustalle. On mahdotonta olla läsnä, jos ei ole ensin aito ja rehellinen itselle sekä muille siitä, kuka todella on.

Arvot arkea ohjaamassa: "Läsnäolo"

pelko

Loputon tarve miellyttää

Loputon tarve miellyttää

Minulla oli aikoinaan jopa sairaalloinen tarve kokea tulevani hyväksytyksi. Kolikon toisella puolella on syvä pelko sen suhteen, mitä tapahtuu, jos ei koekaan olevansa hyväksytty: olemme jatkuvasti kielekkeen reunalla ja pelkäämme mitä rotkon pohjalta löytyy – hylätyksi tuleminen, yksinäisyys, arvottomuus, häpeä – sekä niihin liittyvä syvä kipu. Useimmiten emme uskaltaudu edes kurkistamaan reunalta, sillä pelko putoamisesta on niin suhteettoman suuri. Sen sijaan otamme askeleita taaksepäin ja keskitymme hyväksynnän hakemiseen mitä mielikuvituksellisimmin keinoin.

Mitä tekisin, jos en pelkäisi?

Mitä tekisin, jos en pelkäisi?

Olin totaalisen jumissa elämäni kanssa. En oikein tiennyt tarkalleen, mitä halusin elämältäni. Vaikka olisin tiennyt, minulla ei ollut juurikaan uskoa kykyihini saavuttaa unelmia. Vertailin epävarmana itseäni jatkuvasti muihin, enkä nähnyt itsessäni sitä, mitä elämässä etenemiseen vaaditaan. Ajelehdin hapuillen eteenpäin päivästä toiseen ja kulutin vapaa-aikaani pääasiassa pakenemalla tietokonepelien maailmaan. Edes siellä olin ja osasin jotain.

 
Lauri_valkoinen (1).png